Joey Alexander soitti jo 12-vuotiaana John Coltranen Giant Steps -biisiä kuin vanha tekijä. Nyt 17-vuotiaana hän omaa jo selkeän musiikillisen identiteetin.
Jazzpianisti rakentaa musiikillista sanastoaan vuosia. Skaalojen, sointujen ja standardien haltuun ottaminen on hidasta hommaa.
Kun sanasto alkaa olla tarpeeksi laaja, pitäisi vielä miettiä, mitä haluaa sanoa.
Jazz-pianisti Joey Alexander syntyi Indonesiassa vuonna 2003. Hän julkaisi ensimmäisen levynsä My Favorite Things 12-vuotiaana.
Levyllä Alexander soittaa tunnettuja jazzbiisejä suvereenisti: Giants Steps (J. Coltrane), ‘Round Midnight (T. Monk), It Might As Well Be Spring (R. Rodgers & O. Hammerstein II).
Lukijalle tullee tässä kohtaa luultavasti mieleen stereotyyppinen kuva nuoresta aasialaisesta pianonerosta, joka soittaa Frédéric Chopinin etydit kauniisti ja vaivatta. Kädet eivät tärise ja ohimot ovat vailla yhtäkään hikipisaraa.
Nämä nuoret nerot ovat hämmästyttäviä, mutta mikä tekee Alexanderista vieläkin vaikuttavamman tapauksen on se, että jazzia ei lueta nuoteista.
Chopinin sävellyksen mahdollinen pianojuoksutus on kirjoitettu ohjeineen nuottipaperille, ja se myös soitetaan juuri niin kuin se on kirjoitettu. Jazzissa sooloja ei löydy nuottipaperilta. Ne tulee keksiä ja rakentaa itse.
Haastattelin pianisti Olli Ahvenlahtea We Jazz Magazineen viime kesänä. Hän liitti jazzin hienouden ja erityislaatuisuuden juuri sooloamiseen. Vaikka alkuperäisen biisin olisi säveltänyt joku muu, niin jazzmuusikko voi omien soolojensa avulla kertoa, miten juuri hän on kokenut biisin.
Alexander on jollain ilveellä – tai pitäisikö sanoa ihmeellä – kyennyt omaksumaan jazzpianismin nyanssit jo lapsena. Hänen soittonsa on kaunista, iloista ja tyylikästä, eikä siitä paista läpi minkäänlainen suorituskeskeisyys.
Alexanderin ihme ei ole se, kuinka hyvin hän soittaa ikäisekseen, vaan se, kuinka hyvin hän soittaa.
Alexander julkaisi viidennen levynsä WARNA (Verve) tammikuussa. Levyllä soittaa Brad Mehldau Triosta tuttu kontrabasisti Larry Grenadier, jonka The Gleaners -soololevyä olen hehkuttanut blogissani aiemminkin. Brad Mehldau taas on Alexanderin ohella nykyajan suosikkipianistejani. Olen kirjoittanut hänestäkin aiemmin.
Kuunnelkaa WARNA-levyltä groovaava Downtime-biisi.
Tein teistä juuri Joey Alexander -käännynnäisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.