 |
| Kasvatan premium-kaalia. |
Artesaani, premium, uniikki, luksus, vintage, retro, konseptistore. Mitä näitä nyt on. Miksi siideri mainostaa itseään premium-etuliitteellä, vaikkei ansaitse sitä?
Lähikaupassa myydään ranskalaista virvoitusjuomaa, jonka pullossa lukee ”artisanal organic”. Kotimaisen siideritölkin kyljessä lukee ”premium english style cider”.
Artisan eli suomeksi artesaani tarkoittaa kutakuinkin taitavaa käsityöläistä. Juoma on varmasti valovuosien päässä tavallisista hiilihapotetuista sitrusjuomista. Niissä on huomattavia eroja.
Entäs premium-siideri? Olen maistanut sitä joskus, eikä se maistunut lainkaan premiumilta. Se maistui ihan tavalliselta, laihalta ja mauttomalta suomisiideriltä.
Olen lähiaikoina miettinyt mainoskieltä.
Esimerkiksi joitakin vaatekappaleita tai kodin sisustustuotteita mainostetaan niiden uniikkiudulla eli ainutlaatuisuudella. Farkuissa saattaa olla uniikki pesu tai marmoripöydässä uniikit juovat.
Näin ajateltuna myös jokainen banaani on uniikki.
Mutta miksi vaikkapa farkkuja myydään niiden uniikkiudella? Mikseivät farkut voi olla vain farkut? Farkut voivat olla varsin hyvät, vaikkeivat ne olisi lainkaan ainutlaatuiset.
Ihmiset, hetket, sävellykset ― ja ehkä jotkin auringonlaskut mökkilaiturilta ihasteltuna ― ansaitsevat uniikki-etuliitteen.
Ylisanailuilmiö on levinnyt myös yleisesti kielenkäyttöön ja kaikkien asioiden kuvailuun: ”Smoothie oli eeppinen!”
Ps. Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Ilona Paajanen kirjoitti muutama vuosi sitten arteenivillityksestä Kotus-blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.