Näytetään tekstit, joissa on tunniste alien. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alien. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Tunne sydämeni värähtely

Alasdair McLellan, Miu Miu Spring-Summer 2017.

Poden "hirvittävää" kesäflunssaa. 

Tosin flunssa ei voi olla "hirvittävä". Siksi käytin lainausmerkkejä. Kaiken ei tarvitse olla hyperbolaa, eikä jokaisen otsikon tarvitse myydä itseään kuin (vegaani)makkaraa torilla. 

Mitä vähemmän myyt, sitä enemmän haluan ostaa.

Ps. eturauhastulehdus voi olla "hirvittävä". Samoin kulmakarvojen nyppiminen.

Onneksi lääkekaapistani löytyi Duactia, Buranaa, Amppari-jätskejä ja kolmiolla varustettua yskänlääkettä ― joka tosin liikaa nautittuna saa sydämeen hakkaamaan kuin viimeistä päivää. Uskokaa pois, sillä nielaisin eilen illalla 20 milligrammaa kymmenen sijaan.

Olo oli kuin "Kanella, mutta ilman chestbursteria". Tämä on Alien-viittaus. Harmi muuten, että toukokuussa ensi-iltansa saanut Covenant oli niin laimea ja saman vanhan toistoa. Pidin idearikkaammasta Prometheuksesta ehdottomasti enemmän. 

Voitko kuvitella, kuinka pettymyksellistä olisi kuulla, että Jumala loi meidät vain siksi, että hän sattui kykenemään siihen? Että meillä ei ole mitään tarkoitusta?

Ridley Scottin ohjaama ensimmäinen Alien-elokuva opetti minulle, että hirviö voi olla kaunis  ja luonteeltaan seksuaalinen. 

Moni nuori tyttö oppi tämän saman Disneyn animaatioelokuvasta Kaunotar ja hirviö, jonka pääosapariskunta jakautuu isoon, jykevään mieheen (hirviö) ja pieneen, hentoiseen tyttöön. Olen jopa kuullut Kaunottaren hirviötä luonnehdittavan monen nuoren ensimmäiseksi seksisymboliksi!

Opin Alienista myös sen, että ei missään nimessä kannata kurkkia isokokoisten, limaisten, nahkaisten, väräjävien munien sisälle. Sieltä voi lentää jotain ikävää.

***

Mitä muuta on tapahtunut? Olen yrittänyt nauttia kesästä. Luonto, kasvit, kukat ja puut vetoavat minuun enemmän kuin ennen. Kävin jopa Talvipuutarhassa ja ostin kotiini kasvin. Olen jollakin tapaa "palannut luontoon". Haluan hiljaisuutta ja rauhaa ja vihreää limeteetä takapihan punaisella puupenkillä. Meri tuoksuu hyvältä, mutta venebensa tuoksuu vielä paremmalta.

Joskus haluan kuitenkin kuulla musiikkia. Unioninkadun Steinway Piano Galleryssä esiintyi kesäkuun loppupuolella nuori korealaissyntyinen pianisti Jason Bae (Before Anyone Else), joka soitti Maurice Ravelin kauniin Miroirs-sarjan oudon hyvin.

Olen Ravelin suuri fani. Hänen pianoteoksensa ovat pianistisesti vaativia ja lennokkaita, mutta niissä on aina myös kauniita teemoja ja sointuja. Impressionismi saa olla sameaa, muttei kuitenkaan liian sameaa. Sillä kukapa haluaisi liian sameaa?

Ravel sovitti useita pianoteoksiaan orkesterille. Viisiosaisen Miroirsin kolmas osa Une barque sur l'océan vyöryy kuin meri. Oletteko muuten panneet merkille, että musiikilla voi kuvata vettä ja ukkosta, muttei mitään muuta?

Muita huomioita musiikista: Kolmesta siskoksesta koostuva amerikkalaisyhtye HAIM julkaisi juuri uuden levynsä Something to Tell You, jonka mainoskuvat näyttivät enemmän muotikuvilta kuin perinteisiltä promokuvilta. Valokuvaajana toimi nuori brittiläinen muotikuvaaja Laura Coulson. Onnittelut tyylikkäästä kampanjasta!

***

Näin nuhaisena olen käynyt läpi tietokoneeni tuhansia kirjanmerkkejä. Panin merkille, että blogit ovat ohi. Varsinkin kaikki muotipainotteiset ovat siirtyneet Instagramin puolelle. Uuden Suomen blogit voivat varmaan ihan hyvin, mutta kuka niitä jaksaa lukea?

Sivustomme Recommended-linkkilista on nyt siis päivitetty täysin. Olen jakanut linkkilistat näin: Uutiset & lehdet; Aktiviteetit, festivaalit, museot ja tapahtumatMuoti & blogitTaide & designViihde & podcastit; MusiikkiKirjat & kirjoittaminen; Shoppailu & brändit.

Juhlistan uutta linkkilistaa Alasdair McLellanin valokuvilla.
















keskiviikko 21. elokuuta 2013

Täysi kuu

Bolaji Bodejo, mies puvussa.
Röhnötin eilisiltana sohvallani ja surffailin telkkarikanavia läpi.

Sitten nappasi: YLE Teema näytti Täysi kuu -nimisen keskusteluohjelman vuodelta 1992. 

Otin iPhonen käteeni, googletin hieman ja opin, että Ylellä on ollut nyt elokuussa meneillään Rajatietoa-teemakuukausi.

Jos miettii teemakuukaudelle aihetta, on rajatieto ehdottoman loistava valinta!

***

Täysi kuu -ohjelmassa puhuttiin yliluonnollisesta

Keskustelemassa olivat filosofi Esa Saarinen, lääkäri-ufotutkija Rauni-Leena Luukanen ja sairaalapastori Harri Helle.

Kyllä, kattaus oli erittäin herkullinen.

***

En kuitenkaan aio kirjoittaa nyt paranormaaleista ilmiöistä tai Xenomorpheista

Keskustelijoiden väittely metafyysisestä (vai ontologisesta?) oli ehdottoman mielenkiintoista ja viihdyttävää, mutta haluan nyt keskittyä itse ohjelmaan ja sen kulkuun.

Vuonna 1992 tehtiin nimittäin parempaa telkkaria.

***

Studiovieraiden annettiin puhua rauhassa ja perustella omia näkemyksiään, olivat ne sitten miten hulluja tahansa.

Juontaja tai vastaväittäjä ei esittänyt joka käänteessä vasta-argumentteja tai puuttunut keskusteluun esimerkiksi häiritsevällä tuhahtelulla tai oudolla elekielellä.

Ohjelmassa pysyttiin aiheessa. Kellään ei ollut pakonomaista tarvetta mennä lähetyksessä koko ajan jollain tapaa eteenpäin. 

Ohjelmalla ei ollut tarvetta olla koko ajan dynaaminenDynaaminen on muuten staattisen vastapari. Pidän ehdottomasti staattisista keskusteluohjelmista.

Ei turhia inserttejä. Ei tyhjiä asiantuntijalausuntoja. Vain keskustelua entisistä ja tulevista elämistä, kristinuskosta ja ufoista.

***

Täysi kuu oli vastakohta esimerkiksi Ylen Ajankohtaisen kakkosen teemailloille, joissa vastakkainasetellaan, väitellään ja huudellaan niin että sylki lentää vastapäisen kansanedustajan solmioneulalle.

Vaikka asia olisi arka, voidaan silti olla ihmisiks. Tai vaihtoehtoisesti humanoideiks.

Siispä te television olennot: staattistukaa!