Zabludowicz Collection Sarvisalo

Zabludowicz Collection Sarvisalo. Photo: W Magazine.

Selailin tylsistyneenä muotilehti W:n kotisivuja, kun bongasin jotain yllättävää. Lehden Artful Finnish -juttu käsitteli nimittäin suomenjuutalaisen Chaim ”Poju” Zabludowiczin sekä hänen vaimonsa Anitan taiteilijaresidenssiä.

Residenssin nimi on Zabludowicz Collection Sarvisalo, mutta ehkä vielä mielenkiintoisempaa on se, että se sijaitsee Suomessa. Tarkemmin ottaen Pernajan Sarvisalossa! Muut Zabludowicz Collectionin toimipisteet sijaitsevat Lontoossa ja New Yorkissa. I Love Sarvisalo.

Poju ja Anita eli tuttavallisemmin "the Zabs" ovat hengailleet Sarvisalossa jo 1970-luvulta lähtien. Zabludowicz Collectionin he perustivat vuonna 1994.

Zabludowiczit suosivat erityisesti uusia ja nousevia taiteilijoita, ja ovat kutsuneet heitä Sarvisalon residenssiin vuodesta 2010 alkaen. Yleisöä Sarvisaloon ei kaivata.

Zabludowiczien kokoelmassa on yhteensä noin 3000 teosta noin 600 eri taiteilijalta.

***

Poju on Suomen toiseksi rikkain ihminen. Hän omistaa taidetta, rakennuksia ja viidesosan jääkiekkojoukkue Tampereen Tapparasta.

"I’m not sure if I fell in love with Poju or with Finland first", muisteli brittiläinen Anita W:n haastattelussa.

✏︎ Salaperäisyyden verho väistyy Sarvisalossa (Loviisan sanomat)
"On myös tiedetty, että Zabludowiczien vieraina ovat käyneet muun muassa Madonna ja U2."

✏︎ Salaperäinen Sarvisalo (Etelä-Suomen sanomat)
"Zabludowicz Collection tarjoaa taiteilijoille täyden ylöspidon."

✏︎ Sarvisalo on taiteilijoiden paikka, jonne yleisön on vaikea päästä (Helsingin uutiset)
"Taiteilijaresidenssi-idea syntyi kuutisen vuotta sitten ja toteutus alkoi, kun Zabludowiczit ostivat useita myyntiin tulleita kiinteistöjä."

✏︎ Tältä näyttää Suomen rikkaimman miehen vaimo (Ilta-Sanomat)
Tämä on loistava esimerkki siitä, miten Ilta-Sanomat otsikoi juttunsa!

✏︎ When Did the Art World Get So Conservative? (New York Magazine)
Onko taidemaailma nykyään täynnä bullshittiä? New York Magazinen taidekriitikko Jerry Saltz pohtii:

"One of art's great weapons is its bad taste — how something can seem ugly, wrong, or off but still help extend art. Art is for anyone; it just isn't for everyone. And we have to stop acting as if it is something to be domesticated, proper, good. Oscar Wilde thought that art is amoral, something first for itself; sometimes, it’s something you cross the street to avoid. Sometimes art is Muddy Waters' 'Mannish Boy' blatantly howling a barbaric yelp. Come what may. Operating within rules isn't art. It's about acceptance. Being good. Moreover, if we're this bunkered in, what are we retreating from? What are we so afraid of? And why?"

KAWS Companion & Anita Zabludowicz.