Näytetään tekstit, joissa on tunniste internet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste internet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. helmikuuta 2020

Pikablogi: En tarvitse enää uutta luettavaa

Monocle uudisti juuri viikonlopun uutiskirjeensä.

Onko sähköpostiin tippuva uutiskirje jo vanhanaikainen? Tarjoaako sosiaalinen media meille jo tarpeeksi linkkejä?

Hukun informaatioon. Paperihesarit pinoutuvat eteisessä ja tietokoneen selaimessa on auki 143 kirjanmerkkiä. En halua kuitenkaan uhriutua, sillä tämä on itseaiheutettua. Pidän lukemisesta. Itselleen porsas kiusaa tekee.

Onneksi en ole kuitenkaan kiinnostunut ihan kaikesta. On olemassa kolme aihealuetta, joista en välitä kummemmin lukea: urheilu, autot ja ruoka. Tosin näissäkin genreissä teen poikkeuksia, sillä minäkin urheilen (kausittain), ajan autoa (jos saan sen lainaksi joltain) ja syön ruokaa (mitä enenevissä määrin).

Luen printti- ja nettilehtien lisäksi myös muutamia sähköpostiini putoilevia uutiskirjeitä. Ne voisi jakaa kahteen kategoriaan: juttu- ja linkkipainotteisiin. Esimerkiksi Monoclen uutiskirje on täynnä kulttuurista kommentaaria, jota voi lukea ilman linkkiklikkailua. Linkkipainotteiset uutiskirjeet sisältävät taas linkkejä juttuihin. Osa voi olla maksumuurin takana. Ja samat linkit juttuihin löytää yleensä Facebookista ja Twitteristä.

Ahdistaako tiuhaan täyttyvä meiliboksi lukijoitani? Onko tämä mahdollisesti syy siihen, että uutiskirjeitä ei tule tilattua, koska niitä ei tule myöskään ikinä luettua?

Suositeltavia uutiskirjeitä ovat muun muassa seuraavat. Listalla on myös täysiä itsestäänselvyyksiä. Jos kukkaro antaa myöden, niin suosittelen tukemaan laatujournalismia myös rahallisesti. Esimerkiksi The New Yorkerin printtitilaus maksaa muutaman kympin, kun yksi irtonumero maksaa lehtipisteissä jopa 10,80 euroa. Lehtipisteissä oleva numero on myös aina auttamattomasti myöhässä. Tarkistin, ja juuri nyt esimerkiksi Prismasta löytyvä New Yorkerin numero on joulukuun 18. päivän lehti.

Juttupainotteiset


Linkkipainotteiset

  • Helsingin Sanomat (Hesari)
  • The Guardian (Vallankumouksellisen vapaaehtoinen maksumuuri!)
  • Image (Pitkät jutut ovat usein ilmaisia)
  • KAVI (KAVI näyttää hyvin valittuja eli kuratoituja leffoja filmiversioina)
  • Yle (Uutiskirjeessä linkkejä laadukkaisiin pitkiin juttuihin)
  • Yle Areena (Areenassa on välillä melkein liikaakin katsottavaa)
  • Long Play (Perjantaikirjeessä mm. viikoittainen Toimitus suosittelee -linkkilista)
  • Ateneum (Kuukauden vieras kertoo suhteestaan taideteoksiin)
  • We Jazz (Suomen jazzskenen suunnannäyttäjä)
  • The New Yorker (Parasta Ameriikasta)
  • The New York Times (NYT)
  • New York Magazine (Lukuisia uutiskirjeitä: One Great Story, Intelligencer, Vulture, The Cut, jne)
  • Architectural Digest (Arkkitehti- ja muotoilufanille)
  • GQ ("He's so GQ!")
  • Wired (Hyviä teknologiajuttuja)
  • Vanity Fair (Turhuuden markkinat)
  • Reporters Without Borders (A total of 379 journalists are currently detained for trying to keep us informed)
  • The Intercept (Journalistit taistelevat vääryyttä vastaan)
  • The A.V. Club (Popkulttuuriobsessiiveille)
  • NPR (Liberaalien turvasatama)

Kävin tänään Gigantissa ja Powerissa. Elektoniikkakauppojen myyjät ovat joko 
a) täysin flegmaattisia tai 
b) niin päällekäyviä, että he myyvät sinulle ilmankostuttimen, kun menet ostamaan hiustenkuivaajaa.

torstai 21. tammikuuta 2016

What Dreams May Come

Elämä ilman nettiä olisi sangen turhaa.

"Mitäköhän sun elämä ois ilman nettiä?" kysyi siskoni minulta viime syksynä.

"Ei mitään", vastasin hänelle empimättä.

Koin samantyyppistä lievää häpeää ― ja huonoutta ihmisenä ― kuin kolmannella luokalla, kun opettajamme kertoi meille, että moni nero on vasenkätinen.

"Olen normaali oikeakätinen urpo", ajattelin.

Yleensä muusikot ovat hyviä matematiikassa! Yleensä hyvä suuntavaisto korreloi massiivisten aivojen kanssa! Yleensä en osaa mitään!

***

Internet on siitä kiva keksintö, että sen kautta voi esimerkiksi elää montaa erilaista elämää ja unelmaa torstai-iltana tammikuussa Herrain vuotta 2016.

Tuo lumi ja talvi. En näe niissä tämän ikäisenä (30) enää mitään kaunista.

Suomen oma übermalli Suvi Koponen säkenöi Venäjän Voguen tammikuun numerossa. Editorialin nimi on What Dreams May Come. Valokuvaajana toimi Sebastian Kim ja stailaajana hääri Natasha Royt. Onneksemme Putin ei myrkyttänyt tätä kolmikkoa!

Ilman nettiä olisi tämäkin jäänyt kokematta!