Pikablogi: Monoclen kuulustelu

Bill Murray, Moonrise Kingdom (2012).

Hyvää perjantaita! Työviikko on melkein ohi. Vastaan tänään Monoclen uutiskirjeen kysymyksiin.

Kirjoitin maanantaina uutiskirjeistä. Monocle revolverihaastatteli Helsingin Sanomien vastaavaa päätoimittajaa Kaius Niemeä viime lauantain Monocle Weekend Editionissa.

Aion nyt vastata näihin samoihin kysymyksiin.

Kuulustelija / Editio 49
Raine J. Huvila

An Expensive Polyester Jacket on yksi Suomen vähiten luetuista blogeista. Raine J. Huvila perusti Polyester Jacketin vuonna 2013 ja toimii sen vastaavana päätoimittajana, ainoana toimittajana, toimitussihteerinä, oikolukijana, kuvaeditorina ja IT-tukena. Huvila on kirjoittanut lähiaikoina myös muun muassa Suomen YK-liiton Maailman parhaat uutiset-, We Jazz Magazine- ja Haaga-Helia eSignals -julkaisuihin. Nyt Huvila paljastaa Monoclelle mediarutiininsa.

Mitä uutislähteitä luet herätessäsi?
Kurkkaan aluksi Helsingin Sanomien, Ylen, The Guardianin, The New York Timesin ja The New Yorkerin push-ilmoitukset. Tämän jälkeen luon silmäyksen Facebookiin (tiedän, olen vanha käpy), Instagramiin, Twitteriin ja Redditiin.

Kahvia, teetä vai mahdollisesti jotain pressoa uutisotsikoiden kanssa?
En ole juonut kahvia enää viiteen vuoteen. Juon teetä, mutten aamuisin, sillä vihreän teen tanniinit kuivattavat suuta aika pahasti. Juon siis ensimmäisen teeni iltapäivällä lounaan jälkeen. Minulla on vaihtelevasti melko paha Pepsi Max -addiktio. Olen ollut kuivilla tämän vuoden, kiitos Anonyymit PeMa-addiktit -ryhmän.

Kuunteletko mahdollisesti radiota tai Spotifyta?
Olin nuorempana suuri radion fani, mutta nykyään kuuntelen enää podcasteja. Spotify soi koko ajan kotona ja kuulokkeissa.

Mitä lauleskelet suihkussa?
Vanhoja amerikkalaisia jazz-standardeja. Tosin laulan vain melodiaa, sillä en ikinä muista lyriikoita.

Tilaatko sanomalehtiä vai ostatko niitä kioskeilta?
Helsingin Sanomien paperiversio tippuu joka aamuyö postiluukustani.

Nimeä viisi aikauslehteä, joita luet viikonloppuisin sohvalla maatessasi
Ensin nimeän tietenkin kolme New York -lehteä: The New Yorker, The New York Times ja New York Magazine. Suomalaisista mainittakoon Journalisti ja Image.

Oletko tilaaja vai lehtikioskilla selailija?
Olen selailija. Prisman lehtiosasto on ihan mukiinmenevä.

Vierailetko kirjakaupoissa tihkuisina lauantaiaamupäivinä?
Vierailen Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa aina tarpeen mukaan. Käyn yleensä samalla Hagelstamin divarissa, joka on Niteen naapurissa. Myös Akateeminen kirjakauppa kuuluu vakiokohteisiini.

Millainen on sunnuntain brunssirutiinisi?
Appelsiinimehua "roskilla", jazzia kaiuttimista ja pianosta.

Mitä sanoma- ja aikauslehtiä löytyy ruokapöydältäsi?
Pino Hesareita.

Katsotko illan uutislähetykset?
Hyvin harvoin. Joskus illalla surffailen telkkarikanavia suihkusta tullessani. Katson aamuisin sivusilmällä Ylen aamua.

Mitä kuuntelet ennen nukkumaanmenoa?
Kuuntelen yleensä podcasteja tai katson yhden jakson jotain telkkarisarjaa. Viimeaikoina olen katsonut Killing Eve-, ja Fleabag-sarjoja.

The Randy Newman Songbook

The Randy Newman Songbook. Nonesuch, 2016.

Laulaja-lauluntekijä Randy Newmanin uusi single alkaa seuraavasti:

Putin puttin' his pants on
One leg at a time
You mean he's just like a regular fella, huh?
He ain't nothing like a regular fella

Putin puttin' his hat on
Hat size number nine
“You sayin' Putin's gettin' big headed?”
Putin's head's just fine

Laulun nimi on Putin, ja se kertoo Venäjän hallitsijan suuruudesta. Putin johdattaa Newmanin mukaan kansansa jopa luvattuun maahan.

Nyt ollaan aika kaukana poplaulujen perussanastosta!

***

72-vuotias Randy Newman on kirjoittanut satiirisia laulujaan jo 1960-luvun alusta lähtien. Hän kuuluu kutakuinkin samaan laulunkirjoittajien aikalaissarjaan kuin esimerkiksi Carole King, Jackson Browne, Paul Williams ja Jimmy Webb.

He ovat kaikki 1970-luvun laulunkirjoittajabuumin edustajia, joiden lauluja lauloivat aluksi moni muu kuin he itse. Newmanin sävellyksiä ovat tulkinneet muun muassa Nina Simone, Barbra Streisand, Tom Jones, Art Garfunkel ja Harry Nilsson.

Jotkut heistä ymmärsivät Newmanin humoristisen otteen paremmin kuin toiset, sillä Newmanin lauluissa on lähes aina jokin kulma ― on aiheena sitten politiikka, rotu tai uskonto.

Newman kirjoittaa laulunsa nimittäin hyvin usein hahmon näkökulmasta. Hänen levyillään ääneen pääsevät esimerkiksi rasistit, orjakauppiaat, korealaiset vanhemmat, Karl Marx ja Albert Einstein.

God's Song -nimisessä kappalessa ääneen pääsee itse Jumala, joka kyseenalaistaa koko ihmiskunnan uskollisuuden häntä kohtaan. Miten te ihmiset voitte uskoa minuun kaiken tämän kärsimyksen keskellä?

Juutalaissyntyinen Newman on väittänyt itseään ateistiksi, paitsi aina silloin, kun hän on sairaana.

***

Kun Barack Obama valittiin toiselle kaudelleen vuonna 2012, Newman julkaisi I'm Dreaming of a White President -nimisen kappaleen, joka edustaa ehkä valkoisen, vihaisen ja rasistisen Trump-kannattajakunnan tuntemuksia ja toiveita.

Good Old Boys -konseptialbumin Marie-kappaleen kertoja ei kykene tunnustamaan rakkauttaan selvin päin. Humalatila auttaa häntä puhumaan tunteistaan.

Newmanin suurin hitti on vuoden 1977 Short People, joka satirisoi kekseliäästi ennakkoluuloja. Miten kukaan voisi oikeasti vihata lyhyitä ihmisiä? Eihän siinä ole mitään järkeä! Mutta kyllä ihmiset kykenevät vihaamaan vaikka mitä.

Todistin tätä viime torstaina baarissa. Panin merkille, että aikuiset ihmiset puhuvat toisistaan aika rumasti. Joka paikassa on "homoja", "huoria", "läskejä" ja "vammaisia". Pitäisikö tähän listaan lisätä vielä lyhyet ihmiset?

***

Vaikka Randy Newmanin laulut voivat olla hyvinkin hauskoja ja humoristisia, ovat ne myös kriittisiä, koskettavia ja emotionaalisesti rehellisiä. En missään nimessä laittaisi Newmania huumorimuusikkojen kategoriaan, sillä Randy Newman on nero ja huumorimusiikki on kamalaa.

Newmanin nerokkuus piilee juuri siinä, että hän voi satirisoida mitä tahansa, mutta seuraavassa käänteessä hän laulaakin täysin puhtain sydämin esimerkiksi menettämisen tuskasta tai siitä, kuinka hän kaipaakaan ex-vaimoaan.

Koomikko Jon Stewart on todennut useaan otteeseen, että ajankohtaissatiirilla ei voi muuttaa maailmaa. Satiiri on hauska mutta melko tehoton työkalu. Randy Newman on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa Madonna voi vaikuttaa vaatevalinnoillaan nuorten pukeutumiseen, mutta satiiri ei yksinkertaisesti kykene muuttamaan äänestäjien mielipiteitä.

Vaikka Newman kritisoi uudella laulullaan Putinia, on hänen tähtäimessään yleensä kotimaa Yhdysvallat. Vai mitä mieltä olette Political Science -nimisestä laulusta? (Katso myös video jutun lopussa.)

No one likes us
I don't know why
We may not be perfect
But heaven knows we try
And all around
Even our old friends put us down
Let's drop the big one
See what happens

We give them money, but are they grateful?
No, they're spiteful and they're hateful
They don't respect us, so let's surprise them

We'll drop the big one, pulverize them

***

Vuonna 1995 Newmanista tuli animaatiostudio Pixarin hovisäveltäjä. Hänen käsialaansa ovat muun muassa Toy Story- ja Monsterit Oy -elokuvien scoret. On huvittavaa ja hieman ironista, että suuri satiirikko Newman päätyi säveltämään lauluja lastenelokuviin. 

Kun nämä Pixar-lapset kasvavat isoksi, he tulevat ehkä yllättymään, mistä aiheista Randy haluaakaan itse laulaa. Myös minulle kävi näin. Olin Toy Storyn ilmestymisen aikaan 10-vuotias Buzz Lightyear -fani, kun elokuvan alkutekstien aikana soi hyväntuulinen You've Got A Friend In Me.

Newmanin ääni on käheä ja sammakkoinen, hieman kuin esimerkiksi Bob Dylanilla, mutta vieläkin pahempi. Tämä ei haittaa yhtään pätkää. Laulunkirjoittaja ilmaisee itseään laulun lisäksi kirjoittamiensa sanojen ja sävelien kautta, ja hänelle voi antaa anteeksi laulun karheuden.

Newmanin sävellyksissä ja pianonsoitossa voi kuulla bluesia, ragtimea, New Orleansia, Cole Porteria, jazzia, minimalismia, ekonomisuutta sekä klassisen musiikin vaikutteita. Newmanin levyt ovat pianovetoisia, mutta täynnä rikkaita sovituksia jousineen ja puhaltimineen. Newman kirjoittaa kaikki sovituksensa itse sekä johtaa myös orkesteria.

***

Newman on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Sen lisäksi, että hän laulaa Vladimir Putinista, on levy-yhtiö Nonesuch julkaissut juuri neljän vinyylilevyn ja yli 40 biisin mittaisen The Randy Newman Songbookin, jossa Newman laulaa pianon ääressä hittejään noin neljän vuosikymmenen ajalta. (Songbookin kaikki kolme osaa löytyvät myös Spotifysta.)

Ymmärrän varsin hyvin, että Randy Newmanin musiikkia ei ole ehkä tarkoitettu kaikille. Moni  ei ehkä jaksa kuunnella popmusiikkia, jossa lauletaan Karl Marxista. Newmanin lauluääni on myös monelle musiikinrakastajalle hieman liikaa.

Randy Newmanin laulujen satiirinen maailmankatsomus kuvaa elämää rehellisesti. Elämä on usein kamalaa ja traagista, mutta ei aina.

Alan Mooren Watchmen-sarjakuvan hahmo The Comedian tiivistää tämän maailmankatsomuksen hyvin:

"Once you realize what a joke everything is, being the Comedian is the only thing that makes sense."

Fyysinen viihdyke

Milloin ostit viimeksi lehden? Entä levyn? Dvd:n?

Muistele, kuinka valtavan kauan siitä onkaan aikaa, kun ostit viimeksi edes jonkinlaisen fyysisen viihdykkeen, jota et juonut kurkustasi alas.

Vai omistatko Hesarin nettitunnukset, Spotify-tilin ja Netflix-riippuvuuden? Oletko kenties vienyt Imagen vuosikerran paperinkeräykseen ja levyt ja leffat kirpparille?

***

Tuleekohan aikakauslehdistä vielä jonain päivänä haluttua keräilytavaraa?

Skenaario: seuraava sukupolvi löytää vintiltä kasan iskän vanhoja Andy Warholin Interview Magazineja ― ja paneutuu niihin kuin mittaamattoman arvokkaisiin pergamenttikääröihin.

"Aattele, kuinka erilaisessa maailmassa meidän vanhemmat elikään."