Kun mikään ei kelpaa!

Tosi väkivaltainen vuosi.

"Musiikki, eli säveltaide on kuollut", julisti iskelmälaulaja Anna Eriksson vuonna 2013.

Kauhistun aina, kun joku väittää, että enää ei sävelletä hyviä pop-biisejä tai ohjata hyviä elokuvia. Pöh pöh ja höpsistä. 

Laulunkirjoituksessa voisi tosin käyttää pre-chorusta nykyistä enemmän. Kyseessä on siis kertosäkeeseen johdattava osio. Mutta tämä nyt on tällainen henkilökohtainen pikku mieltymys. Paras hetki on kuitenkin aina silloin, kun jokin asia on vasta tuloillaan! Silloin ei ainakaan ole vielä joutunut pettymään.

Hyvää tavaraa tehdään siis edelleen. Bon Iverin Bon Iver on rockin moderni masterpiece. Jenny Lewisin The Voyager on vahvan tunnustuksellista 2000-luvun singer-songwriter -kamaa. Myönnän kyllä, että The Voyager ei ole "täydellinen" levy ― mutta Lewis on tehnyt sen suhteen kuitenkin niin monta asiaa niin oikein! Arvostan ja kunnioitan suuresti tällaisia yleviä pyrkimyksiä. Tee ite parempi.

Entäs elokuvat? Before Midnight ja (500) Days of Summer ovat molemmat hyvin kekseliäitä ja onnistuneita leffoja. Ei romanttinen komedia ole kuollut, vaikka Katherine Heigl onkin sitä yrittänyt tappaa.

True Detective on taas ihan mieletöntä telkkaria. Mutta mikään ei koskaan kelpaa!

Kulttuurista puheenollen: olen pannut huomiolle, että varsinkin nykytaiteen museo Kiasma saa yleensä kakkaa niskaansa. Tähän teesiin kuitenkin ehkä jokseenkin yhdyn ja väitän samalla seuraavaa: Tumblr korvasi Kiasman. Samanlaisia rumia kuvia karvaisista alkoholisteista voi katsoa internetistäkin.

***

Keskityn nyt leffoihin.

Vuoden 2014 paras elokuva on amerikkalaisen Richard Linklaterin käsikirjoittama ja ohjaama Boyhood, jota kuvattiin 12 vuoden ajan. Jahas, kuulostaa kikkailulta! Mutta vannon, että se ei ole sitä! Boyhood on vahva draama ― ja ihan mieletön saavutus.

Salkkari-leffa Nightmare 2 – Painajainen jatkuu on taas hyytävä trilleri. Sekin on kyllä saavuttanut jotain. Miten samaan leffaan on voitu castata niin monta samanlaista ananastukkaista taukkia? Anteeksi tämä negatiivisuuteni, mutta Nightmare 2 sai Suomen elokuvasäätiöltä 290 000 euroa tukea sekä 80 000 euroa markkinointi- ja levitystukea!

Muita viime vuoden aikana ilmestyneitä ja mainitsemisen arvoisia leffoja olivat muun muassa David Fincherin hyytävä Gone Girl, Phil Lordin ja Christopher Millerin käsikirjoittama ja ohjaama superhauska Lego-elokuva sekä suurimpana yllättäjänä Matt Reevesin ohjaama motion capture -spektaakkeli Dawn Of The Planet Of The Apes. Ne apinat näyttivät ihan aidoilta.

Mutta vielä parempaa kuin itse apinaleffa on sen nimen lausuminen: "Of The Of The". Kokeilkaa vaikka itse. Se tuntuu hyvältä kielen päällä; se on kuin hieno Riesling.

Christopher Nolanin Interstellar oli ihan hieno mutta hieman pöllö ja Hobitti ― Viiden armeijan taistelu oli vailla kantavia ideoita ja melkoisen tylsä. Onneksi siinä näytteli edes Kate Lostista eli Evangeline Lilly.

Vuonna 2014 ilmestyneistä leffoista katsomatta ovat vielä ainakin A Grand Budapest Hotel, Chef, Obvious Child, The Skeleton Twins, Under The Skin, Foxcatcher, Yves Saint Laurent, Birdman, The Two Faces of January, St. Vincent, Inherent Vice, Rosewater ja Life Itself. Suurin osa näistä saa Suomen ensi-iltansa kuitenkin vasta myöhemmin vuonna 2015 ― ja suurin osa ei koskaan.

Jos Helsingin Maxim-leffateatteri suljetaan, niin mahdollisuus nähdä joku näistä edellämainituista leffoista pienenee entisestään. Olemme tuhoon tuomittuja. En voisi kuvitella meneväni treffeille Tennispalatsiin.

***

Miltä näyttää elokuvavuosi 2015? Ainakin Johnin housut pysyvät märkinä koko vuoden. Ensi-iltaan saapuvat muun muassa Jurassic World sekä Star Wars Episode VII: The Force Awakens!

J. C. Chandorin käsikirjoittama ja ohjaama ja Oscar Isaacin ja Jessica Chastainin tähdittämä draama A Most Violent Year vaikuttaa erityisen lupaavalta. Se on kerännyt Rotten Tomatoesissa hykerryttävät 92 prosenttia freesiyttä! 

Tällaisia vahvoja draamoja ilmestyy melko harvoin. Isaac oli sangen hyvä Coenin veljesten Inside Llewyn Davis -folkdraamassa ja Jessica Chastainin fanitusta ei tarvitse edes perustella.

Hyvää uutta vuotta!

Myös Thom Yorke uskoo parempaan huomiseen.

An Expensive Polyester Jacket toivottaa lukijoilleen loistavaa uutta vuotta! 

Tuokoon tuleva vuosi meille hieman edullisempia polyesteritakkeja!

Vuoden vaihtumisessa on mukavaa symboliikkaa. Saamme uuden mahdollisuuden, kun kaikki alkaa taas alusta.

Tiedän, että tämä ajatus on lumetta ja valetta ― mutta miksi ihmeessä se tuntuu silti aina yhtä kivalta?

Onko meillä sittenkin mahdollisuus parannukseen?

***

Kun ihmisellä on realistinen käsitys itsestään ja kyvyistään, ei hän voi pettyä hirveän helposti. Siispä ymmärrän, että kaikenlainen ylimääräinen lupailu on pöllöä.

Täten lupaan vain tehdä parhaani myös vuonna 2015.

On toki silti tärkeää uskoa aina parempaan huomiseen.

"You can try the best you can
If you try the best you can
The best you can is good enough"

lauloi Thom Yorke Radioheadin Kid A -levyllä. Thom stressasi levyn tekoa, kun hänen puolisonsa lausui nämä kuolemattomat sanat.

Reflektio

Olenko sama? Vai eri?

Minulla on taipumusta sentimentaalisuuteen. Mutta ei se mitään.

Pidän Steven Spielbergin elokuvista ja vanhoista valokuvista. Rakastan velloa menneessä ja märehtiä. Äitini aina huomauttelee tästä: "Taas se märehtii kotona." 

Mutta mitä sitten! Sitä kutsutaan myös reflektioksi!

Säästän vanhat leffa- ja keikkaliput. Minulla on Pirkka-lehti vuodelta 1997. T-paidallakin voi olla tunnearvoa.

Vietin juuri illan valokuvia katsellen. Hyvänen aika. Tavallaan olen se sama tyyppi, joka muutti kirkasotsaisena Haagaan melkein kymmenen vuotta sitten. Mutta tavallaan en ole. 

Onneksi Ryan Adams ymmärtää, mistä puhun:

"I don’t remember, were we wild and young
All that’s faded into memory
I feel like somebody I don’t know
Are we really who we used to be
Am I really who I was"
- Ryan Adams, Lucky Now (Ashes & Fire, PAX AM, 2011)

Kävin myös jostain syystä läpi koko Facebook-historiani. Voin rehellisesti todeta, että joskus statuspäivitys on ennemminkin flatuspäivitys.

***

Parhaat Facebook-päivitykseni, olkaa hyvä:

"Mun on vaikea hyväksyä sitä, että kun mä tiskaan, niin parin päivän päästä siitä mun pitää taas tiskata."

"En ole soturi, olen Hobitti."

"Let the children's laughter remind us how we used to be."

"En halua elää maailmassa, jossa on Putinin ja VR:n kaltaisia instituutioita."

"Nukuin pomeranianiin."

"Renée Zellwegerin innoittamana olen päättänyt mennä naamaleikkaukseen."

"Day after day I must face a world of strangers where I don't belong."

"I don't want to go to Kerava. I want to go to Jurassic World."

"Kukaan ei enää hölkkää; kaikki juoksevat."

"RIP Joan Rivers. Olit maailman turvonneimman näköinen 81-vuotias nuorekas mummo."

"MTV Video Music Awards - Paras kategoria: Best Video With A Social Message."

"Jurassic Parkin T-Rex -kohtaus säväyttää aina!"

"Granny Smith -omenat ovat aina liian kirpeitä. Ostin niitä silti taas pussillisen. Kuinka perverssi voi ihminen olla?"

"Kävelin juna-asemalle. Astuin melkein variksen pään päälle. Siis pelkän pään. Kysymys: miten tämä pää irtosi kehosta?"

"Tänään: jazzia."

"Kannelmäen juna-asema. Tuntuu, kuin olisin hahmo The Wire -tv-sarjassa."

"Näin unta, että menin parturiin Hyvinkäällä. Minulle leikattiin Justin Bieberin lesbian-hair -malli. Pahin näkemäni painajainen."

"Kielitaito: bullshit (äidinkieli), suomi (vahva), englanti (vahva), ruotsi (heikohko)."

"Oodi suolakurkulle: Suolakurkku, olet hieno asia."

"Aion järjestää bileet, joissa kuunnellaan vain ja ainoastaan Princeä."

"Syön keittoa, kirjoitan. Eilen vedin kermavaahtoa suoraan purkista."

"Illan jaksossa vietettiin Ridgen ja Brooken seitsemänsiä häitä."

"Tietääkö kukaan nopeaa (siis hyvin nopeaa) rasvaimumestaa? Pitäisi saada puku päälle huomenna."

"Kun menee tänään 12.12.2012 naimisiin, muistaa hääpäivämääränsä ikuisesti. Jos menee huomenna naimisiin, saattaa unohtaa sen."

"Ilta meni miedosti pilalle, kun yritin röyhtäistä ja tuli yrjö suuhun."

"Olli Lindholm tekee tuutulaululevyn, kertoo HS.fi."

"Selvisin joulusta. Kiitos, Jeesus, että synnyt vain kerran vuodessa."

"Fazer 120 v. John 120 kg."

"Aivotutkijat varoittavat lasten vanhempia Paavo Pesusienestä."

"Herkistyn aina kun luen Pirkka-lehteä. Ihmiset ovat niin söpöjä ja hellyyttäviä. Niin hyväntahtoisia ja ihania. Käytännöllisiä. Alkaa vähän itkettää."

"Ajoin polkupyörälläni oravan yli. Vahingossa. Kokemus traumatisoi minut (ja teki jotain muuta kurrelle)."

"Radiohead’s Lotus Flower choreographer: 'Thom Yorke is an incredible dancer.'"

"Mervi soitti Matille: Voisin aloittaa vielä alusta."

"'Mies yritti räjäyttää itsensä Etelä-Haagassa syömällä 74 kg riisisuklaata', raportoi Iltalehti."

"Ennätykselliset 19 tunnin unet."

"'Eihän siinä mitään omituista ole, että ihminen sekä haluaa että ei halua.' 
- Johan (Kohtauksia eräästä avioliitosta by Ingmar Bergman)."

"Kykenin juuri ja juuri kestämään Yann Tiersenin sähkökitararänkytyksen, sillä tiedän, että sisimmässään hän on melodinen & herkkä."

"Velkaantunut Henna Kalinainen: 'ostan uuden leuan!'"

"Riihimäen Cocks on voittanut käsipallon miesten Suomen mestaruuden."

"In Treatment on todistetusti vahvaa draamaa ― olen hyytelöä!"

"Nelosen Frasier-putki on paljon parempaa kuin ryyppyputki!"

How To Learn Languages With Models

Barbara Palvin.

Brittiläinen muotilehti i-D Magazine tunnetaan katu-uskottavuudestaan sekä silmää iskevistä kansimalleistaan. Myös Suomen oma supermannekiini Suvi Koponen on koristanut tämän kulttilehden kantta.

Vaikka i-D:n ydin on nykymuodissa, on sen sivuilla myös laajalti taidetta sekä nuoriso- ja katukulttuuria. Street- ja couture-muotityylit sulautuvat yhteen. Ruma on kaunista ja kaunis on rumaa. Kakkaan on istutettu italialaista silkkiä.

Koen i-D:n sisällön välillä outona ja vaikeaselkoisena, mutta tämä tarkoittaa ehkä vain sitä, että i-D on julkaisuna haastava ja edgy. Se ei ole Elloksen katalogi.

Sitä paitsi hämmennys tekee välillä ihan hyvää. Itsensä haastaminen sekä omien vakiintuneiden käsitystensä kyseenalaistaminen on tervettä.

Mitä mieltä minun tulisi olla tästä kuvasta? Mitä se tarkoittaa? Miksi?

Joidenkin mielestä muodin tulee olla aina rajoja rikkovaa ja eteenpäin katsovaa ― rikottua, likaista ja erikoista ― kun taas toiset nauttivat enemmän klassisen kauniista ― tutusta, selkeästä ja ymmärrettävästä ― muodista. Kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään ― mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi olla kiinnostunut myös oudosta.

Ei ole nimittäin outoa olla kiinnostunut asioista, joita ei välttämättä koe omakseen tai joista ei edes välttämättä pidä. On yksinkertaisesti mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea ihmiset keksivätkään.

Sitä hiljalleen oppii, mistä pitää ― ja mistä ei todellakaan pidä.

"When I see the reaction of the girls, all of them young, and they see themselves, they say 'wow, I really look beautiful'. It's nothing old or new, it's just beautiful", kertoi muotisuunnittelija Marc Jacobs Louis Vuittonin Fall/Winter 2010/2011 -muotinäytöksessä. Ihminen tunnistaa klassisen kauneuden.

***

i-D:n humoristisessa ja tyylikkäästi tehdyssä How To Learn Languages With Models -videosarjassa eri puolilta maailmaa tulevat huippumallit opettavat katsojalle äidinkieltään. Mukana muiden muassa Ana Beatriz Barros Brasiliasta, Barbara Palvin Unkarista, Camille Rowe Ranskasta ja Liu Wen Kiinasta.

Camille Rowe.

Ana Beatriz Barros.

Liu Wen.

Jurassic World

Chris Pratt, näkyykö isoja dinoja?

Siteeraan heti alkuun bloggaavaa siskoani Monomosteria: "Tulin kirjoittamaan päivitystä siitä, etten ole saanut viikkoihin mitään kirjoitettua."

Mono, John ymmärtää sinua hyvin syvällisellä tasolla. Viimeaikoina elämäni on ollut niin raskasta kyntöä sekä täynnä tylsiä aikuisten velvoitteita, etten ole ehtinyt kirjoittamaan edes rakasta blogiani.

Olen ollut täynnä perspiraatiota, mutta vailla inspiraatiota. Tämä kirjoittamattomuus on ollut raastavaa, enkä pidä siitä, etten voi tehdä niitä asioita, joita todella diggailen. En siis ole toteuttanut itseäni saati nauttinut elämästäni. Olen vain potenut elämää, ja kainaloissani on muhinut jäätävä soija. Se on epämiellyttävän tuntuista! Tekee koko ajan mieli vaihtaa paitaa.

Mikäpä siis auttaisi tähän elämän ahdinkoon? Mikä piristäisi ihmistä? Tietenkin asioiden fanitus! On olennaisen tärkeää ― ei, vaan välttämätöntä! ― tykätä asioista, sillä ilman fanitusta elämä on vain työtä ja puurtamista, vailla fiilistelyä ja intohimoa.

Vai onko työ jollekulle intohimo? Anyone? Kuinka monta kättä nousee ylös? Yksi ainakin. Stubb, arvasinhan minä. No niin, voit laskea sen jo alas. Ihan oikeasti, voit lepuuttaa välillä sitä kättäsi. Minä uskon kyllä.

***

Olin kahdeksan, kun Steven Spielbergin ohjaama dinoelokuva Jurassic Park ilmestyi vuonna 1993. Se laajensi tajuntaani enemmän kuin yksikään psykedeelinen päihde tai progressiivinen rock-albumi. Jurassic Park sai mielikuvitukseni lentämään. Se oli elokuva, joka oli tehty juuri minulle.

Koen edelleenkin erityisiä hyvänolon tunteita tällaisten lapsekkaiden asioiden fiilistelystä. Ja kas, tänään ilmestyi tajuttoman upea Jurassic World -traileri, jossa Chris Pratt ajaa moottoripyörällä Velociraptoreiden juostessa hänen rinnallaan. 

Elämä onkin ihanaa.

Jurassic World ilmestyy ensi vuoden kesäkuussa. Sen ohjaajana toimii Colin Trevorrow, jonka kekseliäs aikamatkustus-indie Safety Not Guaranteed ilmestyi vuonna 2012.

Trevorrow avautui Jurassic Worldin tekemisestä Slashfilm-nettisaitille viime toukokuussa:

"This film picks up twenty-two years after Jurassic Park. When Derek Connolly and I sat down to find the movie, we looked at the past two decades and talked about what we’ve seen. Two things came to the surface. One was that money has been the gasoline in the engine of our biggest mistakes. If there are billions to be made, no one can resist them, even if they know things could end horribly. The other was that our relationship with technology has become so woven into our daily lives, we’ve become numb to the scientific miracles around us. We take so much for granted. Those two ideas felt like they could work together. What if, despite previous disasters, they built a new biological preserve where you could see dinosaurs walk the earth… and what if people were already kind of over it? We imagined a teenager texting his girlfriend with his back to a T-Rex behind protective glass. For us, that image captured the way much of the audience feels about the movies themselves. 'We’ve seen CG dinosaurs. What else you got?' Next year, you’ll see our answer."

Fyysinen viihdyke

Milloin ostit viimeksi lehden? Entä levyn? Dvd:n?

Muistele, kuinka valtavan kauan siitä onkaan aikaa, kun ostit viimeksi edes jonkinlaisen fyysisen viihdykkeen, jota et juonut kurkustasi alas.

Vai omistatko Hesarin nettitunnukset, Spotify-tilin ja Netflix-riippuvuuden? Oletko kenties vienyt Imagen vuosikerran paperinkeräykseen ja levyt ja leffat kirpparille?

***

Tuleekohan aikakauslehdistä vielä jonain päivänä haluttua keräilytavaraa?

Skenaario: seuraava sukupolvi löytää vintiltä kasan iskän vanhoja Andy Warholin Interview Magazineja ― ja paneutuu niihin kuin mittaamattoman arvokkaisiin pergamenttikääröihin.

"Aattele, kuinka erilaisessa maailmassa meidän vanhemmat elikään."

Vision

Hyvät lukijani,

Kirjoitin viime kuussa vain yhden blogimerkinnän. Se on kaikilla mittareilla mitattuna täysin surkea saavutus. 

Vai onko se ennemmin täysin luokaton esitys?

Otan täyden vastuun.

Mutta tiedättekö, että aina ei tarvitse jaksaa?

Androidikin voi itkeä.

***

Olen kuvannut melko ahkerasti John Is Here -videoprojektiani. Pyörin viime sunnuntain Munkkiniemessä ja ajoin takaa valkoposki- tai kanadanhanhia.

Mutta ne kerjäsivät sitä ihan itse, joten WWF ja PETA voivat ottaa ihan rauhallisesti ja nukkua myös ensi yönä levollisesti.

John Is Here kertoo, kuka minä olen. 

Myös sen kuvakulmat tulevat olemaan tajunnanräjäyttäviä.

***

"Tomorrow's a new day, baby
Anything can happen
Anything can happen at all"

- Paul Williams

John Is Here - Trailer

An Expensive Polyester Jacket täytti tällä viikolla vuoden!

Tässäpä syntymäpäiviemme kunniaksi traileri lähiaikoina ilmestyvään lyhytelokuvaamme John Is Here.

***

Ps. Muistan Polyester Jacketin perustamispäivän hyvin. Pamautin blogin onlineen, jonka jälkeen söin salaatin. Päivä oli maaginen.

John Is On The Wall.

Jon Stewart in a Car Getting Coffee

Jon & Jerry in a car, getting coffee.

Terveisiä kesälomalta.

Olen ollut nuhaisena nyt pari viikkoa. Ärsyttää, tietenkin. Elämä on kärsimystä, alati mätänevää lihaa ja niin edelleen.

Ja kun kirjoitan "ja niin edelleen", tarkoitan tietenkin limaa kurkussa.

Olen katsonut paljon telkkaria ― eli näin modernisti voisi sanoa, että olen katsonut paljon tietokonetta.

"Life is divided into the horrible and the miserable", kirjoitti Woody Allen.

***

Koomikko Jerry Seinfeldin nettisarja Comedians in Cars Getting Coffee pyörii juuri neljättä kauttaan.

Sarjan nimi on ― kuvaava. Jerry pitää vanhoista ja uusista autoista, ja hän käy poimimassa lähinnä Manhattanilla asuvia kollegoitaan kahville erilaisilla lainaamillaan automobiileilla.

Ah, kiireettömiä kahvihetkiä Manhattanilla. Kuulostaa mukavalta. Autoista en ole välittänyt koskaan. Ne lähinnä pelottavat minua. Voin hyvin samastua Ricky Gervaisiin ― hän nimittäin pelkäsi kuollakseen vuoden 1967 Austin-Healey 3000:n kyydissä.

Jerry kävi hakemassa Patton Oswaldin Back to the Future -elokuvasta tunnetulla DeLoreanilla. DeLorean ei tosin ollut kamalan hyvä auto, sillä se alkoi keittää heti parinkymmenen metrin ajon jälkeen. Mikä valtava pettymys. Missä Doc Brown oli juuri silloin, kun häntä niin kipeästi tarvittiin?

Jerry ajoi myös Aziz Ansarin valtavaa kiertuebussia. Olin vaikuttunut.

Paras näkemäni jakso on kuitenkin se, jossa Louis C.K. kertoo kohtalokkaasta veneretkestään. Myös kertomuksen päälle piirretty animaatio on hauska ja tukee hyvin itse tarinaa.

En muuten tiedä, mitä tarkoittaa, kun auto "alkaa keittämään". Se ehkä jollakin tapaa ylikuumenee, mutta miksi?

***

Jerry Seinfeld ei ole välttämättä suosikkikoomikkojani ― mutta hänen viimeisin vieraansa Jon Stewart taas on!

New Jerseystä kotoisin oleva Jon Stewart (s. 1962) aloitti uransa stand-up -koomikkona ja juonsi mm. MTV-kanavalla 1990-luvun puolessavälissä nähtyä The Jon Stewart Show -talkkaria, joka lopetettiin kuitenkin jo kahden tuotantokauden jälkeen.


Myös näyttelijänuraa testailleen Stewartin tunnetuin rooli lienee Dave Chappellen kulttielokuvassa Half Baked. Stewart ei ehkä tähdännyt koskaan marlonbrandomaiseen tähteyteen, josta kertoo jo hänen roolihahmonsakin nimi: enhancement smoker.


Vuonna 1998 Stewartin kirjoittama komediallinen kirja Naked Pictures of Famous People ylsi The New York Timesin Best Seller -listalle.

Stewart yritti siis lähes kaikkea ja etsi vahvasti paikkaansa komediamaailmassa, mutta jättimenestystä ei tullut.

Koomikon menestys mitataan tosin hieman erilaisella asteikolla kuin tavallisen ihmisen, mutta Stewartin big break antoi silti odottaa itseään.

***

Vuonna 1999 Stewart korvasi Craig Kilbornin Comedy Central -televisiokanavan The Daily Show -uutissatiiriohjelman juontajana, ja loppu onkin silkkaa komediahistoriaa.

The Daily Show with Jon Stewart on uutisohjelma, jossa Stewart ― yhdessä nerokkaan käsikirjoittajatiiminsä kanssa ― paloittelee politiikan, uutiset ja ilmiöt oivaltavan hauskasti. Se on taidokkainta poliittista satiiria maailmassa.

Daily Show tulee telkkarista neljänä iltana viikossa, ja on joka kerta yhtä hauska.

Jon Stewart näkee koko amerikkalaisen mediasirkuksen järjettömyyden. Yleensä hän kykenee nauramaan sille, mutta joskus ihmisten järjettömyys saa Stewartinkin pyörittelemään päätään epäuskoisena. Tämä on tosin vain inhimillistä.

Stewart ei ole kyyninen valittaja, ilkkuja tai besserwisser, vaikka hän koomikon roolistaan käsin kommentoikin piikikkäästi kaikkea liikkuvaa.

***

Jon Stewart edustaa Amerikan itärannikon ajattelevaa ja liberaalia vasenta laitaa, joka sekä ihmettelee kaksipuoluejärjestelmää että nauraa Fox-televisiokanavan propagandauutisoinnille.

Mutta Stewart ei ole esimerkiksi aikalaisensa Bill Maherin tavoin kiukuttelevan vasemmistolainen vapaamielikkö.

En voi muuten sietää Maheria, sillä hän on päättänyt jokaisen kantansa jo ennalta ― kun taas Stewartin vahvuus on hänen osallistuva keskustelevuutensa.

Stewart ymmärtää, että vaikka puhuttaisiin vaikkapa amerikkalaisesti vapaudesta (freedom) tai itsenäisyydestä (independence), tarvitaan näille käsitteille myös mielellään konteksti. Näiden sanojen tautologinen toistelu ei tarkoita yhtään mitään.

Vaikka Daily Show on viihteellinen komediaohjelma, moni amerikkalainen nuori vastaanottaa tutkitusti uutisensa lähes yksinomaan Stewartin kertomana. Stewart ehkä lisää uutisiin paljolti huumoria, mutta koomikon integriteettinsä takia hän myös etsii niiden seasta totuutta.

***

Tuntuu, että voisin ylistää Jon Stewartia vaikka kuinka paljon. Hän on taitava koomikko, haastattelija ja keskustelija ― ja täten yksi sankareistani. 

I love you, Jon!

Myös hänen kollegansa ― ensi vuonna David Lettermanin korvaava ― Stephen Colbert ansaitsee oman kirjoituksensa. Hänen komedialliselle parodiahahmollensa ei löydy vertaista.

Naputtelen sen jonain iltana, kun räkä ei enää valu näppäimistölleni.

Stephen Colbert & Jon Stewart.

10K

Sailing.

Let's par-tey.

An Expensive Polyester Jacket -blogilla on nyt yli 10 000 erillistä sivulatausta.

Haluan kiittää jokaista lukijaamme jokaisesta klikkauksesta.

***

"Pidän itsestäni nimittäin juuri silloin, kun saan päähäni jotain myllerrettävää, jotain johon ei ole oikein vastausta, eikä välttämättä kysymystäkään", kirjoittaa ystäväni.

Kesälukemista laiturinnokkaan

Gail Albert Halaban: Paris Views

Jäin tällä viikolla kesälomalle päivätöistäni ― mutta en tietenkään An Expensive Polyester Jacketista!

Tämä blogi täyttää nimittäin ensi kuun alussa vuoden. Lähestymme samalla 10000 erillisen sivulatauksen rajaa, joten syitä juhliin on useita. Olen tyytyväinen lukijamääriimme ― ottaen huomioon, että olen pysytellyt nimimerkin takana ja kasvottomana koko vuoden ajan. Tirkistely bloggaajan omaan elämään ja arkeen on ollut lähes olematonta.

Olemme niin sanotusti pysyneet aiheessa, on topic.

Olen pitänyt bloggaamisesta hyvin paljon, ja aion reflektoida kulunutta vuotta ensi kuussa tarkemmin.

Yksivuotisjuhlat tuovat mukanaan myös monta uutta ja jännittävää juttua! Mutta niistä lisää siis elokuun alkupuolella.

***

Hyvä lukija. On kesäilta, ja istut ehkä laiturinnokassa, soutuveneessä tai navetassa iPad kädessäsi ― ja kaipaat jotain mielenkiintoista luettavaa. Ta-daa! Ongelma on nyt ratkaistu, sillä kokosin teille hieman kivaa kesälukemista:

✏︎ Exclusive First Look: Gail Albert Halaban: Paris Views (New York Magazine)
Valokuvaaja Gail Albert Halaban tirkisteli Pariisissa asuvien ihmisten koteihin. Nämä asunnot, rakennukset, ikkunat ja katot ovat kauniita, ja näiden ihmisten elämät näyttävät kadehdittavan mielenkiintoisilta ja fantastisilta.

✏︎ I Don’t Want to Hear About Your Diet (New York Magazine)
En halua kuulla makrobioottisesta palodieetistäsi. En halua kuulla, kuinka taivastelet kesäjuhlissa, ettet voi todellakaan syödä mansikkakakkua.

✏︎ The Complete Quips of Mad Men’s Roger Sterling (New York Magazine)
Näyttelijä John Slattery esittää Mad Menin sanavalmista Roger Sterlingiä. Tässä hänen koko sutkautustuotantonsa. Loistavaa kamaa!

✏︎ Taking in Jeff Koons, Creator and Destroyer of Worlds (New York Magazine)
Pop-taiteilija Jeff Koonsin taide on pelkkää banaalia pintaa, eikä pinnan alta löydy yhtään mitään. Andy Warhol on hänen rinnallaan syvällinen. Näin Koonsin näyttelyn Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa syksyllä 2005. Koons oli itse avajaisissa paikan päällä, ja hän myös kertoi yleisölle koripalloistaan ja imureistaan ― anteeksi, siis taideteoksistaan. Koons tuntui enemmän myyntimieheltä kuin taiteilijalta.

✏︎ Are You Actually Surprised That This Leaked Britney Spears Vocal Is Not So Great? (New York Magazine)
Britney ei ole ehkä maailman paras pop-laulaja ― mutta so what? Ei kai kukaan odottanutkaan, että hän olisi? Hän on surullinen, kalju vauva.

✏︎ Design Forum Shop lopetetaan kannattamattomana (Helsingin Sanomat)
Kävelen tietynlaisen kierroksen Helsingissä ehkä viikon välein, jolloin pyörin yleensä Akateemisessa kirjakaupassa, Kluuvin suunnalla ja Erottajalla. Nyt juuri Erottajalla sijaitseva kivijalkaliike Design Forum Shop lopettaa, mikä on melko ikävä uutinen. Design Forum Shop on nimittäin kiva ja kaunis putiikki, josta on löytänyt uniikkeja designesineitä, huonekaluja, astioita ja vaatteita. Design Forumin yhteydessä on myös hurmaava kahvila Kakkugalleria, josta saa hyviä tuulihattuja. Päädymme kuitenkin lopuksi tähän olennaiseen kysymykseen: kuinka monta kertaa minä itse asiassa ostin jotain Design Forum Shopista?

✏︎ Kouluprofessori: Kärsin itse koulussa – luokassa pitäisi olla hauskaa (Helsingin Sanomat)
"Koulun pitäisi tehdä ihmisistä luovia, rohkeita ja toisiaan kunnioittavia. Sen sijaan koulussa opetetaan kuuntelemaan, tottelemaan ja kilpailemaan toisia vastaan", sanoo loistava professori Kirsti Lonka.

✏︎ Kohti täydellistä ihmistä (Image)
Imagen päätoimittaja Heikki Valkama kirjoittaa aikamme ilmiöstä, proteiinirahkasta.

✏︎ Minä en tiedä (Image)

Entinen hesarilainen ja nyttiläinen Reetta Räty: "Itsevarmuus lisää ehkä menestystä mutta epävarmuus saattaa lisätä ymmärrystä." Yhdymme Reettaan.

✏︎ Clean eating: yet another pious diet to squeeze the joy out of good food (The Guardian)
Ärsyttävä näyttelijä Gwyneth Paltrow johtaa puhtaan syömisen armeijan esijoukkoja.

✏︎ The Comic Sans creator explains how he made the world's most-hated font (The Guardian)
Säälittävää Comic Sans -fonttia on kohdeltu kaltoin jo vuosikymmeniä. Mutta kyllä se kuulkaas huvittaa, kun esimerkiksi parturi-kampaamon tai autokorjaamon logo on kirjoitettu Comic Sansilla. Huvittavuuden lisäksi se on aseistariisuvaa. Ja hieman hellyyttävää.

✏︎ The Making of Ghostbusters: How Dan Aykroyd, Harold Ramis, and “The Murricane” Built “The Perfect Comedy” (Vanity Fair)
Ghostbusters täytti 30 vuotta. Se on yksi elämäni elokuvista, sillä siinä on proton packeja ja Bill Murray.

✏︎ Margot Robbie, Australia’s Newest Movie Goddess (Vanity Fair)
The Wolf of Wall Street -leffassa vahvalla brooklyn-aksentilla ähkinyt Margot Robbie nauttii auringosta, uimapuvuista ja koiranpennuista.

✏︎ Pharrell Williams x KAWS x COMME des GARÇONS “Girl” Fragrance (Highsnobiety)
Pharrell Williams julkaisee ensimmäisen unisex-parfyyminsä. Pulloa koristaa pop-taiteilija KAWSin maalaus. Tytöt haisee!

✏︎ Congratulations – We’re Ripping You Off (Highsnobiety)
Pastissi, kunnianosoitus vai kopio? Jeff Koonsin Popeye-veistos muistuttaa Dark Horse -sarjakuvakustantamon PVC-figuuria. Miljardööri ja taidekonossööri Steve Wynn maksoi Koonsin Kippari-Kallesta 28 miljoonaa dollaria. Onnea hankintanne johdosta!

✏︎ A Conversation with Brendon Babenzien (By Such and Such)
Streetwear-brändi Supremen luova johtaja, luovalla nimellä siunattu Brendon Babenzien: "Fashion is a disaster. -- It's almost sad to me." "People talk about design and they say you're a designer -- even that makes me a little uncomfortable, because it doesn't really feel that truly creative -- the creative part is the stuff that inspires the clothing: musicians, writers, artists, skateboarding, surfing, volleyball -- those are the things that really matter, the clothing just comes out of that. That stuff to me is more important to me than the actual product." Tässä on kyse tarinan vallasta, sillä pelkkä vaate on pelkkä vaate.

✏︎ John Demsey - Group President Estee Lauder (The Selby)
Kotini on täynnä tauluja ja kaikenlaista sekalaista krääsää ― mutta John Dempsey päihittää minut selkeästi. For realz: holy shit!

✏︎ Simpsonized (Tumblr)
Star Warsin Han Solo, Applen Steve Jobs, Twin Peaksin Bob ja True Detectiven Rust ja Marty Simpsons-hahmoina.

✏︎ Moaning Moguls (The New Yorker)
Rikkaita ihmisiä syyllistetään taas, vaikka he luovat työpaikkoja ja hyvinvointia. The New Yorker -lehti myös uudistaa palvelujaan.

✏︎ The 50 Greatest Summer Blockbusters (The Dissolve)
Steven Spielbergin Jaws - Tappajahai aloitti isojen kesäleffojen tradition vuonna 1975. Sen jälkeen tulivat Star Wars, Raiders of the Lost Ark, Back to the Future ja Jurassic Park. Tätä listaa tarkastellessa huomaa välittömästi, että Spielberg on ollut mukana melkein jokaisessa tuotannossa ainakin jollakin tapaa.

✏︎ A Professional Musician Explains What Makes A Hit (Buzzfeed)
Muusikko Owen Pallett avaa taitavasti pop-biisin anatomiaa. Hänen musiikillinen tietämyksensä on vaikuttavaa.

✏︎ Vijay Iyer: Jazz in the 21st Century (Radio Open Source)
Amerikkalais-intialainen jazzpianisti Vijay Iyer kertoo suhteestaan musiikkiin. Iyer puhuu musiikista melko analyyttisesti ― mutta hänellä on siihen myös syvän emotionaalinen suhde.

✏︎ First Look: Don Cheadle as Miles Davis in ‘Miles Ahead’ (/Film)
Jatketaan jazzilla: Don Cheadlen Miles Davis -elokuvasta on julkaistu ensimmäinen virallinen valokuva.

Margot Robbie x Puppies.

Paul Williams elää

Paul Williams, still alive.

Laulunkirjoittaja, satunnainen näyttelijä, Oscar-voittaja, Muppettien kaveri ja Daft Punk -kollaboraattori Paul Williams on yksi suurista suosikeistani.

Williams on laulunkirjoittajana aseistariisuvan rehellinen ja ehdottoman romanttinen. Hän kirjoittaa sellaisia rakkauslauluja, joiden kuunteleminen voi aluksi hieman hävettää. 

Kyllä se siitä.

Vaikka Williamsia tituleerataan yleensä songwriteriksi, on hän ansioitunut musiikin puolella juuri sanoittajana.

Paul Williams on myös entinen päihdeongelmainen. Hän on ollut kuivilla nyt 23 vuotta.

***

Löysin Paul Williamsin tietenkin Carpentersien myötä. Muistan vanhempieni kuunnelleen heitä ollessani nuori.

Karen ja Richard Carpenterin vuoden 1971 hitti, Paulin ja Roger Nicholsin yhdessä kirjoittama Rainy Days and Mondays onkin yksi kaikkien aikojen pop-lemppareistani.

Carpentersien parhaat kappaleet syntyivätkin Paulin kynästä. I Won't Last a Day Without You, We've Only Just Begun ja Let Me Be The One ovat täydellisen siirappista, hyvää ja loistavaa amerikkalaista pop-musiikkia.

Näiden biisien kuunteleminen vaatii siis hyvän ja vahvan itsetunnon, sillä meitä soft rock -diggareita tullaan mollaamaan ikuisesti.

Raskas on viitta, jota me Carpenters-fanit kannamme. Meitä ilkutaan. Meitä kutsutaan nössöiksi. Meille nauretaan. 

Me saamme kärsiä.

Jopa ystävät saattavat kääntyä meitä ylimelodisen ja -harmonisen musiikin kannattajia vastaan. 

Mutta onneksi me kestämme, sillä Paul on puolellamme.

Day after day, I must face a world of strangers
Where I don't belong, I'm not that strong
It's nice to know that there's someone I can turn to
Who will always care, you're always there

***

Paul Williams on siis tuottanut kaunista materiaalia muille artisteille ― mutta hänen oma tuotantonsa vasta herkkää onkin. 

Paul ei ole teknisesti loistava laulaja ― eikä hänen tarvitsekaan olla, sillä The Voice of Finland voi painua mummolaan ― mutta tunnetasolla hän pesee kenet tahansa. Hänen väräjävä äänensä on vakuuttava. 

Mitä tahansa Paul Williams laulaakin, niin minä uskon häntä. Paul on Ihminen.

Jo hänen ensimmäinen levynsä Someday Man (1970) täyttää klassisen pop-musiikin kriteerit. 

Vaikka sen kappaleet eivät olleet vielä niin hyviä kuin ne tulivat myöhemmin olemaan, on levy esimerkiksi sovitettu melko täydellisesti pianoineen, jousineen ja torvineen. Nimikkobiisi Someday Man on juhlavan mahtipontinen ja kaunis balladi I Know You saa miehen kyyneliin.

Someday Man löytyy Spotifysta ― mutta Paulin muita levyjä ei löydy, mikä on sääli.

***

Amerikkalainen elokuvaohjaaja Stephen Kessler fanitti Paul Williamsia lapsesta pitäen ― ja luuli tämän jo kuolleen. Mutta kun Kessler aikoi tilata Amazonilta Williamsin levyn, selvisi hänelle sattumalta, että Paul Williams on elossa.

Syntyi dokumenttielokuva Paul Williams Still Alive. Se on aika loistava tarina miehestä, joka on käynyt elämässään läpi ison kasan vaikeuksia ― ja selvinnyt lopulta voittajana, kyynistymättä.

Dokumentti kertoo tosin enemmän Stephen Kessleristä kuin Paul Williamsista. Suosittelen sitä silti.

Varokaa päihteitä ja julkisuutta.

***

Pankki tilasi Roger Nicholsilta ja Paul Williamsilta biisin, jota se voisi käyttää televisomainoksessaan.

Parivaljakolle annettiin kymmenen päivää aikaa, ja kymmenentenä päivänä ― deadline! ― syntyi biisi nimeltään We've Only Just Begun.

Richard Carpenter sattui kuulemaan sen televisiosta. Biisistä tuli hitti, ja sen nuotinnusta myytiin miljoona kappaletta.

***

Tämä sukupolvi tietää Paul Williamsin Daft Punkin robottien ansiosta.

Random Access Memories -levyllä on nimittäin kappale nimeltään Touch. Sen kirjoitti Paul Williams.

Nile Rodgers, Paul Williams, A Robot.