Kivijalka kuolee?

Vitra Store Helsinki.

Kaikki me nuoremman sukupolven edustajat olemme kuulleet ajasta ennen henkkamaukkaa, jolloin Suomi oli lähes osa Neuvostoliittoa.

Ruotsi tuntui Amerikalta ja H&M ja Ikea kutsuivat jokaista kuluttavaa ihmistä hyppäämään ruotsinlaivaan.

Mutta mikä on tilanne tällä hetkellä? Kivijalkaliikkeet lopettavat tiuhaa tahtia. Levykauppa Stupidolle kävi köpelösti. Erottajalla sijainnut Design Forum meni konkurssiin. Makkaratalossa sijainnut brittiläinen kenkäliike Clarks hävisi jonnekin. Stockmann on edelleen kriisissä.

Onneksi edes Akateeminen kirjakauppa on vielä olemassa! Se onkin paras syy painella keskustaan pläräämään kirjoja ja lehtiä ja tuijottelemaan kanssaihmisiä.

***

On tietenkin hieman hurskastelua surkutella esimerkiksi Design Forumin konkurssia. Ostin sieltä nimittäin yhteensä varmaan kaksi postikorttia. Join tosin myös joskus sen yhteydessä sijainneessa Kakkugalleriassa kahvin. Ja söin ainakin puolikkaan tuulihatun.

Design Forum oli kauniisti pidetty liike. Sen sijainti oli loistava ja siellä kävi tietääkseni  suhteellisen paljon japanilaisturisteja, joten on melko yllättävää, että sen toiminta oli kannattamatonta koko 23 vuoden olemassaolon ajan.

Kyllä minä olisin niin toivonut, että Design Forum olisi jatkanut toimintaansa. Minun ei olisi edes tarvinnut käydä siellä kovin usein. Tai edes ostaa mitään! Olisin vain halunnut tietää, että se on edelleen olemassa ― ja että minulla olisi ollut mahdollisuus käydä siellä välillä. Tämä olisi luonut tietynlaista turvaa ja pysyvyyttä urbaanin ihmisen hallitsemattomaan arkeen ja elämään. Pidin siitä, että Design Forum halusi tukea ja esitellä kotimaista muotoilua. Sillä oli arvoa.

***

Monocle-lehti esittelee usein melko ihania mutta utopistisia kaupunkirakenteita ja -ratkaisuja, joissa kaupunki-ihmisen elämänlaatu paranee kivoilla kivijalkaliikkeillä ja kodikkailla kahviloilla.

Nauttisin totta kai tällaisesta haavemaailmasta tai -kaupungista, joka olisi täynnä tällaisia toimivia, jännittäviä ja elämänlaatua parantavia putiikkeja ja aktiviteetteja. Mutta välillä todella tuntuu siltä, että haaveiluksi jää. Jos leffateatteri Maxim lopettaa, en ala.

The New Yorker -aikakauslehdessä oli äskettäin loistava sarjakuvastrippi. Nainen ja mies viettivät aikaa olohuoneessaan. Toinen istui tietokoneen ääressä ja toisella oli kädessään tabletti. Mies kysyi vaimoltaan: "Remember stores?"

***

Mutta mitä ihmettä! Sveitsiläinen huonekalujätti Vitra avasi juuri liikkeen Helsingin Yrjönkadulle! Samassa liiketilassa oli ennen Artekin omistaman Aeron myymälä. Mutta kun Vitra osti Artekin syksyllä 2013, siirtyi Aerokin Vitran omistukseen. Lopputuloksena Vitra siis ilmestyi Aeron tilalle, ja design-yleisö voitti.

Vitra Store Helsinki myy esimerkiksi Artekin, Eamesin pariskunnan, Verner Pantonin sekä Alexander Girardin suunnittelemia tuotteita ja huonekaluja. Ostin siskolleni joululahjaksi hauskan Eames-muistipelin.

Se oli varmaan koko liikkeen edullisin tuote.

Kuvat: Vitra. 

Kohtaamispaikalla Monocle & Tyler Brûlé

Opas parempaan elämään.

✏ Monocle

Monocle-lehden perustaja ja päätoimittaja Tyler Brûlé kertoo uudesta The Monocle Guide to Better Living -kirjasta Helsingin Stockmannin Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalla huomenna torstaina 21. marraskuuta klo 18.00.

Brûléä haastattelee - entinen yleläinen, nykyinen monoclelainen - toimittaja Markus Hippi.

✏ Starbucks

Ainakin vuoden kestäneen hypen jälkeen Starbucks avasi viime viikolla vihdoin ja viimein kahvilan Stockmannin Akateemisen kirjakaupan entisen lehtiosaston paikalle. Kävin tänään Akateemisessa selailemassa lehtiä, ja Starbucksiin oli edelleen muutaman kymmenen metrin jono kahvinhimoisia teini-ikäisiä.

En voinut olla huomaamatta hillittyjen ja kultivoituneiden kirjaihmisten paheksuvia katseita, kun caffè macchiatojaan litkivät selfie-sukupolven nuoret melusivat naapurissa. Tyylikkään hiljaisesta kirjakahvilasta tulikin äänekäs hengailumesta.

Kritisoin myös Akateemisen kirjakaupan uusia lehtihyllyjä, jotka ovat aivan liian matalia ja aivan liian lähellä toisiaan. Haluamansa lehdet löytää vain jatkuvan kumartelun jälkeen.

Hype!

✏ Hypebeast

Ostin Akateemisesta kirjakaupasta Hypebeast-lehden uusimman numeron, jonka kansijuttu kertoo streetwearbrändi Supremesta ja sen ujosta perustajasta James Jebbiasta.

Akateeminen on lehtien suhteen kiitettävästi ajan hermolla, ja se tuo uusia, mielenkiintoisia kulttuuri- ja muotijulkaisuja tänne kylmään Suomeen asti. An Expensive Polyester Jacket nostaa tästä Akademiskalle peukut pystyyn!

✏ Happy Socks

Ruotsalainen sukkamerkki Happy Socks on avannut pop-up -liikkeen Helsingin Iso Roobertinkadulle. Liike myy värikkäiden sukkien lisäksi mm. mukeja, kyniä, muistikirjoja, kangaskasseja ja iPhone-kuoria, ja seinillä roikkuu David LaChappellen outoja valokuvia.

Joka ikinen kerta kun minulla on Happy Socksit jalassa, niitä ihmetellään ääneen, ja usein joku myös utelee, mistä oikein olen ostanut ne. Nämä sukat aiheuttavat ihmisissä siis melko vahvoja reaktioita. Ja mitä formaalimpi asusi on, sitä enemmän kuviolliset sukat muita järkyttävät.

Putiikki on auki vuoden loppuun asti.

✏ Kakkugalleria

Kakkugalleria sijaitsee Erottajalla Designforumin tiloissa. Sieltä saa hyviä tuulihattuja.

The Monocle Guide to Better Living, 2013.

Interview Magazine

En varmana hymyile.

Andy Warholin taide on kevyttä, litteää, kivaa ja kaunista, mutta ennen kaikkea pidän hänen taidetta ja elämää koskevista hassuista ja ylirehellisistä launnonnoistaan.

Andy sanoi olevansa "syvästi pinnallinen ihminen". Tällainen puolitotuudellinen itseironia vetoaa minuun syvästi.

Warholin seuraaja, poptaiteilija Jeff Koons, on myös todennut, että hänen taiteensa on pelkkää pintaa. Koonsin teoksissa ei ole piilomerkityksiä. Ne eivät ironisoi tai kritisoi. Ne vain ovat. 

Mysteeriä ei ole!

***

Andy Warhol perusti Interview Magazinen New Yorkissa vuonna 1969. 

Aluksi lehteä tehtiin rennommalla otteella ja sitä jaettiin vain kavereille, mutta nykyään Interview Magazinea on saanut Stockmannin Akateemisesta kirjakaupasta jo muutaman vuoden ajan. 

Jenkkiversion ohella lehdestä tehdään omat editiot Saksassa ja Venäjällä.

***

Interview'ssä näyttelijät, taiteilijat, muusikot, muotisuunnittelijat tai muuten vain luovat ihmiset haastattelevat toisiaan. Luin juuri numeron, jossa näyttelijä Daniel Craig haastatteli Radiohead- ja Atoms for Peace -yhtyeistä tunnettua Thom Yorkea.

Olen muuten huomannut Thompan muoti-innostuksen lähivuosina. Olin silti hieman yllättynyt hänen kansikuvastaan ja editorialistaan. Shit was definitely fashion!

**

Kuka enää edes ostaa lehtiä? No, minä ostan - mutta miksi? Melkein kaikenhan voi lukea ilmaiseksi internetistä.

Lehdet ovat parhaita ajankuvia. Olisi hienoa omistaa 1970-luvun Interview-lehtiä ja fiilistellä Andya ja Jean-Michel Basquiatia.

Dollars and cents.

Kukan ja lehden päivä.

Tatuoinnit on ikuisii

Pitäiskö ottaa delfiini vai perhonen?

Olen Stockmannin tavaratalon satunnainen asiakas.

Jokainen, joka omistaa Stockmannin kanta-asiakaskortin, saa kuukausittain kotiinsa Stockmannin tarjouslehtisen.

Noin vuosi sitten järkytyin suuresti selatessani tätä mainosvihkosta. Silmiini osui jotakin, mitä en voinut konservatiiviselta Stockmannilta ikipäivänä odottaa: heidän mannekiineillaan oli sleevet täynnä inkkiä (käsivarret täynnä tatuointeja). 

Päivä oli pilalla. (Ei oikeasti.)

***

Kävin tänään lähikaupassa. Kassatytöllä oli vasemman käden olkapäässään hämähäkinseittiä kuvaava tatuointi. 

Alun perin seittitatuointi tarkoitti sitä, että olet listinyt jonkun vankilassa, ja että sinua kannattaa luonnollisesti varoa ja välttää.

Kassatytöllä oli kiva hymy. Takaisin kaksi euroa ja neljäkymmentä senttiä.

***

Ymmärrän kyllä, että symbolit voivat muuttaa merkitystään ajan kuluessa. Ajatelkaa vaikka hakaristiä tai kristillistä ristiä - kumpikin niistä on käännetty ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle. 

Ranskalainen electronic dance music -yhtye Justice käytti estetiikassaan ristiä tehokkaasti muutama vuosi sitten. 

Helsinkiläisen muotisuunnittelija Antti Asplundin kontribuutio muodin maailmaan oli taas joka toisen helsinkiläisen kaulassa muutama vuosi sitten roikkunut risti. Hänhän ei osannut muistaakseni ommella.

10 vuotta sitten yhdelläkään tytöllä - enkä todellakaan tytöttele! - ei ollut seittejä käsissään. Suomalaisten tatuointien top kolmoseen kuuluivat havaintojeni mukaan delfiini, liekehtivä ruusu ja piikkilanka-aita. 

Tatuoinnit olivat söpöjä ja melko huomaamattomia. Nyt ne ovat isoja ja agressiivisia.

Roballa näkee harva se päivä nuoria naisia ja miehiä, joiden käsiä, rintakehää ja kaulaa peittävät loputtomat ruusut ja ankkurit.

Muistan, kun nuorempana törmäsin ihmisiin, joilla oli ehkä tatuointeja - ja rastat. Mietin aina, kuinka rastapäisillä ihmisillä on varmasti jokin yhteinen salaisuus, ja että rastoissa on varmasti jonkinlaista maagista voimaa. 

Mutta sitten opin, että jos ihmisellä on rastat, niin hänellä on rastat.

***

Sietämättömintä nykytatuoinneissa on niiden loputon banaalius ja typeryys. Yhdelle tämän vuoden Miss Suomi -finalistille oli tatuoitu mahaan teksti I just wanna feel, sillä hänen mielestään on tärkeää tuntea. Ja hän nyt vain rakasti Robbie Williamsia. 

Kuvapalvelu Instagram on täynnä motivaatiotekstejä, joissa neuvotaan olemaan rohkeampi, itsenäisempi ja vahvempi. Bongasin pari päivää sitten kuvan, jossa luki kulunut "A tiger doesn't lose sleep over the opinion of sheep". Ensimmäinen kommentti kuvaan tuli blondilta, joka julisti seuraavaa: "Oooo this is my next tattoo x." 

Itkin vähän.

***

Kyse on kuitenkin, tietenkin, mieltymyksistä, ja olen itse mieltynyt klassiseen tyyliin. 

Minun on hyvin vaikeaa kuvitella Grace Kelly tai Cary Grant tatuoinneilla.

Ei minulla ole siis mitään tatuoituja ihmisiä vastaan. Yhtä hyvin he voivat pitää Ralph Lauren -paitojani jonkinlaisena teennäisenä ylemmän keskiluokan porvarimeininkinä, vaikka en mielestäni edusta mitään erityistä ryhmää.

***

Suosikkitatuointini kautta aikojen on kuitenkin edesmenneen painijan ja kansanedustajan Tony Halmeen alaselässä sijainnut Exit only.