Keltainen toukokuu

Kiki.

"Mikset sä jo tuu?" 

No en tiedä. Mikset kysy Makilta?

Katsoin eilen Euroviisuja ja pohdin, että keitä ovat ne ihmiset, jotka jaksavat oikeasti innostua tästä hulluudesta. Ovatko he juuri niitä samoja tyyppejä, joille Salatut elämät, The Voice of Finland ja Putous ovat elämän tärkeitä asioita?

Ai, te siis katsoitte viisuja ironisesti? Tämä selitys ei nyt vain kelpaa.

"Parody, pastiche, self-conscious irony layered on top of irony in a movie that knows it's a movie that knows it's a movie... these are the tools we use to represent the world around us. Often, there's a defeatist ring to all this. What's left? Why bother? Who cares? In Mann's Doctor Faustus, with grim humor, the devil gives the composer Leverkühn these words of sarcastic wisdom: 'Convince yourself that the tedious has become interesting because the interesting has become tedious', kirjoitti pianisti ja säveltäjä Brad Mehldau.

Hesarin mainoskampanjaa mukaillen: Hankkikaa parempaa katsottavaa!

***

✏︎ Saul Bass on Money, Quality Work & Creative Legacy (Brain Pickings)
Legendaarinen graafinen suunnittelija Saul Bass suunnitteli mm. Alfred Hitchcockin Vertigo-elokuvan julisteen. Bass on kautta aikojen yksi maailman matkituimpia kuvittajia.

✏︎ Albert Camus on Happiness, Unhappiness, and Our Self-Imposed Prisons (Brain Pickings)
Filosofi Albert Camus pohtii elämää: "It is not humiliating to be unhappy. Physical suffering is sometimes humiliating, but the suffering of being cannot be, it is life."

✏︎ Timeless Advice on Writing from Famous Authors (Brain Pickings/Readlists)
Kirjoitusapua tunnetuilta kirjoittajilta, olkaa hyvä.

✏︎ 15 Years Later, The Matrix Still Has Us (New York Magazine)
Olin yläasteikäinen, kun The Matrix ilmestyi. Ymmärsin elämän valheellisen luonteen.

✏︎ When the People Cheer: How Hip-Hop Failed Black America (New York Magazine)
The Roots -yhtyeen rumpali Questlove pohtii hip-hop -kulttuurin ja Amerikan suhdetta. Juttusarjan osa II täällä ja osa III täällä.

✏︎ Happy Birthday, Audrey Hepburn (Vanity Fair)
Audrey Hepburn edusti puhdasta, silkkaa kauneutta. Hänestä tykkääminen ei ole koskaan passé ― ei koskaan! Mutta nykypäivän streetgoottien mielestä Audrey on varmaan ihan tylsä.

✏︎ Is There Life After Don Draper for Jon Hamm? (Vanity Fair)
Näyttelijä Jon Hamm pääsi Vanity Fairin kanteen. Lehdessä on myös erään Monican kirjoittama juttu eräästä Billistä. Kyseessä on siis tämä vanha ja eltaantunut poliittinen skandaali, jota moni tulkitsee nyt uudella ja raikkaalla tavalla. Tai no, raikkaalla ja raikkaalla.

✏︎ Kirsten Forever (W Magazine)
Elokuvaohjaaja Sofia Coppola editoi muotilehti W:n uusimman numeron. Kannessa hymyilee Coppolan luottonäyttelijä Kirsten Dunst. Kuvat otti kirkkaita salamavaloja käyttävä valokuvaaja Juergen Teller.

✏︎ The Art of Being Pharrell (W Magazine)
Pharrell on kaikkialla, myös W:n kannessa.

✏︎ Voice Activated Corgi (YouTube)
Täällä Länsi-Helsingissä asuu eräs corgi-koira. Häntä on aina ilo nähdä. Häntä, get it?

✏︎ HAIM - If I Could Change Your Mind (YouTube)
Löysin über-coolin HAIMIN vasta nyt. Aika noloa. Anyway, tämä on loistava biisi, ja videokin on tyylikäs. Nämä sisarukset saapuvat kesällä Ilosaarirockiin, menkää katsomaan.

✏︎ All About Audrey (Harper's Bazaar)
Lisää Audreya! Miksei?

✏︎ Louis C.K. Is America's Undisputed King of Comedy (GQ)
Louis C.K. pääsi Gentlemen's Quarterlyn kanteen. Myös komediasarja Louie palasi juuri televisioon neljännen kauden jaksoilla.

✏︎ Hollywood's Biggest Names On Their Favourite Films (Empire Magazine)
Lempparielokuvasi? Ehkä The Fabulous Baker Boys.

✏︎ Ethan Hawke: What I've Learned (Esquire)
Näyttelijä Ethan Hawk on oppinut jotakin.

✏︎ Sterling Debut (Interview Magazine)
Näyttelijä John Slattery ohjasi ensimmäisen elokuvansa.

✏︎ The Physics of Spider-Man’s Webs (Wired)
Miten Hämiksen webshooterit oikein toimivat? Kuinka paljon seitti kestää painoa?

✏︎ Isäntänä Kari Aalto (Basso)
Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä tuttu Kari Aalto haastattelee toimittaja Riku Rantalaa. Aiheena mm. peput.

✏︎ Don Draper Is A Terrible Style Icon (Four Pins)
Jian DeLeon mielestä Don Draper ei ilmaise pukeutumisellaan tarpeeksi itseään. Tämä on väärä ja hölmö tulkinta. Kun joukko pukumiehiä kokoontuu, erottuvat he toisistaan juuri persooniensa avulla ― jos persoonaa vain sattuu löytymään. He ovat samanarvoisia ja samalla lähtöviivalla toistensa kanssa. Juuri epävarmat ihmiset tarvitset huomiovaatteita erottuakseen "massasta".

✏︎ Avril Lavigne Showed Up Meet-and-greets for the Sham They Are (The Guardian)
Avril kapitalisoi konsertin kaikki osa-alueet. Tarpeeksi maksamalla fanit pääsivät hänen kanssaan samaan kuvaan. Avriliin ei tosin saanut koskea.

✏︎ Pepe Willbergin uuden levyn kova kysyntä yllätti myymälät (Helsingin Sanomat)
Pepe Willberg teki levyllisen klassista poppia. Aivan sama mulle mä oon onnellinen!

✏︎ Stephane Manel (Stephanemanel.com)
Tutustu kuvittaja Stephane Maneliin.

✏︎ Rami Niemi (Raminiemi.com)
Tutustu myös kuvittaja Rami Niemeen. Hänen töitään on nähty mm. takakireiden urbaanien aikuisten suosimassa aikakauslehti Monoclessa.

Kiki, laughing.

Hyvästi, musiikkivuosi 2013!

Nile Rodgers.

Näin loppuvuodesta saa aina lukea lukuisia Best of -listoja: parhaat biisit, parhaat levyt, parhaat leffat, parhaat raflat, parhaat bileet, parhaat asukokonaisuudet, parhaat bikinibodyt, parhaat twerkkaukset.

Myös Worst of -tyyppiset listat ovat yleistyneet lähivuosina. Kaikki ovat toki oikeutettuja ilmaisemaan mielipiteensä, mutta An Expensive Polyester Jacket haluaa jakaa huonojen asioiden sijaan hyviä asioita.

Parhaita asioita.

Jos et jaksa olla valppaana ja metsästää uutuuslevyjä tai -elokuvia läpi vuoden, niin nämä loppuvuoden listat ovat hyvä ja helppo tapa löytää uusia, hyviä juttuja. Ei kaikkien musiikista pitävien tarvitsekaan olla musiikkifriikkejä, jotka tietävät jokaisen uuden julkaisun jo etukäteen. 

Spotify on täynnä hyviä soittolistoja, joilta löydät varmasti hyvää uutta shittiä.

***

Mitä vuodesta 2013 jäi mieleen? Musiikkipuolella Daft Punkin upeasti äänitetty ja miksattu levy Random Access Memories ja Pharrellin laulama hittibiisi Get Lucky soivat kaikkialla. We Are Family -hitin aikoinaan puoliksi kirjoittanut ja Madonnan ja Diana Rossin levyjä tuottanut kitaristi Nile Rodgers auttoi säveltämään sekä Get Lucky- että Lose Yourself To Dance -biisit, joilla hän luonnollisesti soittaa myös kitaraa. Tämä disco-aikakauden kitaravelho teki upean comebackin.

Get Lucky ei etene sävellyksenä oikein minnekään, mutta sen vetovoima on silti vastustamaton. Tämän ajan kylmä rap ja R&B -soundi syntetisaattoritorvineen ja trap-rumpuineen hallitsee listamusiikkia. Elektronisesta musiikista tunnetut Guy-Manuel de Homem-Christo ja Thomas Bangalter toivat puhtaan grooven takaisin, ja ihmiset sekosivat. Random Access Memories on puhtaan musiikillinen, svengaava levy.

Oli muuten suuri ilo löytää Random Access Memoriesiltä Nile Rogersin lisäksi Paul Williams, joka oli myös 1970-luvun tähti, ja joka tunnetaan mm. The Carpentersille säveltäneenä pop-nerona. Kaunis balladi Rainy Days and Mondays on hänen käsialaansa. Georgio Moroder taas sävelsi musiikin Scarface-elokuvaan. 

Daft Punkin roboteille isot pisteet tästä projektista.

***

Tuliko täältä kotosuomesta hyvää musiikkia?

J. Karjalainen julkaisi alkukeväästä hienon Et ole yksin -levyn, jolla kuultiin myös Karjalaisen sivupersoonaa, Markkua.

Kun muistelen viime kesää, nousee mieleeni heti ajomatka Helsingistä Jyväskylään, jonne lähdimme viettämään juhannusta. Kuuntelimme melkein koko ajomatkan Jukkaa. Lauloimme yhdessä ja nautimme elämästä.

Kuinkahan monen suomalaisen elämään Jukka Karjalainen tarjosikaan viime kesänä soundtrackin? Kaikki ne sinivalkoiset hetket rantasaunoilla, mökeissä, metsissä ja järven selillä soutelemassa.

Riisinjyvä, Meripihkahuone ja Sydänlupaus ja Sinisestä kankaasta ovat suosikkejani.

J. Karjalainen on sympaattinen, karismaattinen lauluntekijä. Vitsailen aina, että häntä voisi ylpeänä suositella joillekin Brooklynin Williamsburgin uutta musiikkia janoaville hipstereille. Tällainen Jukka. Vähän niin kuin Bon Iver, Bruce Springsteen ja Bob Dylan, mutta from Finland.

***

Muita mielenkiintoisia levyjä vuodelta 2013: 

✏ Janelle Monáe The Electric Lady

Janelle Monáe on mieletön laulaja ja esiintyjä. Electric Lady jatkoi The ArchAndroidilta tuttua leikkisää pastissilinjaa. Janelle räppää Q.U.E.E.N. -biisillä napakasti!

✏ Kanye West Yeezus

Yeezy kaatoi raja-aitoja. Kovia, kylmiä, rikkonaisia rytmejä; vääristyneitä vokaaleja - ja yhtäkkiä soulsampleja! Tässä rikottiin rap-musiikin normeja hyvin tahallisesti ja häpeilemättä. Onneksi tuottaja Rick Rubin oli Kanyen apuna. Kanye on vaatemallistoineen ja mielipiteineen julkisuudessa hela tiden. Pidän näyttelijätär Scarlett Johanssonista, mutta joitakin vuosia sitten tuntui, että hän näyttelee joka ikisessä elokuvassa. Hyvät julkisuuden henkilöt, rajoittakaa näkyvyyttänne.

✏ Paramore Paramore

Aina kun olen ärtynyt, kuuntelen Paramorea täysillä. Nyt hävettää. Ain't it Fun oli silti vuoden kovimpia biisejä. Ja nyt meni uskottavuus.

✏ Ed Harcourt Back into the Woods

Ed teki hienon, riisutun pianolevyn. Nimikkobiisin soinnut ovat mielettömän kauniit. Taitava, aliarvostettu laulaja/lauluntekijä.

✏ Ben Folds Five Live

Ben Folds Five on suosikkibändejäni. Livelevyn julkaiseminen on ajatonta - ja livenä tämä bändi onkin aina parhaimmillaan.

✏ Timo Lassy Band In with Lassy

Suomen jazzskenen pääjehu julkaisi livelevyn menneen vuoden keikoista. Hyvä Suomi.

✏ Jay Z Magna Carta Holy Grail

Pidän Jaysta, mutta tämä materialistinen maailmankatsomus väsyttää. Tuntuu, että Jay on musiikillisesti hukassa. Jos kuulen vielä kerrankin Hublot'n luksusrannekelloista, räjähdän.

✏ Disclosure Settle

Brittiläinen veljesduo Disclosure sekoitti siskoni pään Flow-festivaalien sunnuntain keikallaan. Settle on melko helposti lähestyttävää elektronista musiikkia. Sam Smithin hienosti laulama Latch on erityisen tarttuva EDM/pop -biisi.

✏ The Beatles

Kun Beatles hajosi, Paul McCartney oli 28-vuotias. Hän siis kirjoitti kaikki ne hienot laulut ennen 29 ikävuottaan. Räjähtikö pääsi? Olen kuunnellut nyt syksyllä paljon myös George Harrisonin All Things Must Pass -levyä.

✏ Todd Rundren

Olen valtava Todd-fani. Kävimme katsomassa häntä Tavastialla alkukesästä. Todd esitti uuden State-levynsä alusta loppuun. Oli vähintäänkin mielenkiintoista nähdä legendaarinen rocktähti heilumassa laskettelulaseissa tietokoneen ääressä elektronisen musiikin pumpatessa taustalla. LSD-tyyppinen kokemus. Keski-iän ylittänyt yleisö näytti tympääntyneeltä. Missä I Saw the Light?  Vaikka uudet kappaleet olivat elektronista tanssimusiikkia, olivat ne silti hyviä. Väitän siis, että jos joku uusi bändi olisi esittänyt näitä biisejä vaikka Flow-festivaaleilla, olisivat kuulijat olleet ihan haltioissaan. Todd elää ja uudistuu.

✏ Rap on kaikkialla

Cheek ja Sini Sabotage - satutko tietämään heidät?

Urbaani kulttuuri on nyt niin läsnä, että jo westendiläisilläkin tytöillä on jaloissaan Niken Air Maxit ja päässään gangsta-, bad bitch-, tai straight outta compton -tekstillä varustettu pipo.

***

Muita hyviä asioita vuodessa 2013 olivat esimerkiksi elokuva Before Midnight, kesäkuinen Lontoon reissu ja viime lauantainen kummityttöni vierailu.

Lupaan, että vuonna 2014 yritän vihata liikuntaa vähemmän. 

Aion myös jatkaa kirjoittamista. Muoti, media, ihmiset, design, politiikka, musiikki, elokuvat ja Helsinki puhuttelevat minua edelleen.

Terveisin, 

John

An Expensive Polyester Jacket

Skulaa sitä skebaa, Nile.

My o My, Bape, Murakami, Audrey, Joni

✏ My o My
My o My pyörittää kahta muotiliikettä Helsingin keskustassa: Naisten myymälä sijaitsee Aleksilla, miesten myymälä Erottajalla. Miesten puolella myytäviä suosikkejani ovat muiden muassa Nanamica, Mismo ja Gitman Vintage. Ne kaikki ovat klassisia, laadukkaita brändejä, joiden tyyli sekä vaatteissa että laukuissa on pistämätön.

Nyt My o My on avannut myös nettikaupan. An Expensive Polyester Jacket suosittelee lämpimästi.

✏ Bape
Japanilainen muoti- ja streetwearbrändi A Bathing Ape juhlii 20-vuotista taivaltaan näyttelyllä Bapeland. Camouflage-kuoseistaan ja värikkäistä sneakereistaan tunnettu A Bathing Ape, tuttavallisemmin Bape, on urbaanin muodin isoisä ja edelläkävijä, joka on lukuisine kollaboraatioineen ollut varsinkin hip-hop -sukupolven suosikkimerkkejä.

Bape on hinnoitellut vaatteensa tunnetusti kuin ranskalainen couture-talo. Ehkä juuri siksi se on esimerkiksi Pharrell Williamsin ja Rihannan suosikkeja.

A Bathing Apen perustaja, tuottaja-eksentrikko ja popkulttuuri-entusiasti Nigo jätti perustamansa yhtiön muutama vuosi sitten, mutta on nyt avannut Tokion studionsa yleisölle juhlavuoden kunniaksi. Hän todella rakastaa Planet of The Apes -elokuvia, Andy Warholia, Eamesin pariskuntaa, lenkkareita, Iron Mania, KAWSia ja Louis Vuittonia. Bongatkaa allaolevasta kuvasta myös suomalaisen Eero Aarnion Pony!

✏ Murakami
Jatketaan Japanilla. Japanilainen taiteilija Takashi Murakami on luonut yhteistyössä amerikkalaisen muotilehti Harper's Bazaarin kanssa editorialin, jossa esiintyvät Murakamin persoonalliset hirviöt. Mallina kuvissa poseeraa Polyester Jacketin suosikkeihin kuuluva Angela Lindvall. Kuvat otti Jason Schmidt.

✏ Audrey
Näin kesäkuussa Lontoossa tämän tv-mainoksen, jossa Audrey Hepburn on herätetty henkiin teknologian avulla. Lopputulos on kiehtova, outo ja jokseenkin perverssi. Kuvauksissa käytettiin kahta Audrey-look-a-likea, joiden kasvojenpiirteet sulautettiin tietokoneella yhteen. Tämä on selkeästi jonkinlainen virstanpylväs siinä, mitä digitaalisuudella voidaan saavuttaa.

"Your scientists were so preoccupied with whether or not they could that they didn't stop to think if they should." - Dr. Ian Malcolm, Jurassic Park

✏ Joni
Laulaja-lauluntekijänä ja sittemmin myös taidemaalarina tunnettu Joni Mitchell täytti 70 vuotta! Onnea, Joni! Muistan luulleeni pitkään - noin 10 vuotta sitten - että Joni on jo kuollut.

Jos et tunne Jonin tuotantoa, aloita levystä Blue. Se on mestariteos tunnustuksellisessa laulaja-lauluntekijägenressä. "I wish I had a river..."

Bapeland, 2013. 

Lapsi sisälläni

Velociraptor.

Rakas ystäväni pulpautti juuri ulos ensimmäisen lapsensa. An Expensive Polyester Jacket onnittelee koko ihanaa perhettä!

***

Synnytys on esitetty mediassa usein kaikkein kauneimpana ja erityislaatuisimpana kokemuksena, minkä naispuolinen ihminen vain voi kokea.

Mutta luonnollinen synnytys - ja kivunlievityksestä kieltäytyminen - on jotain, jolla voi todella leuhkia jälkikäteen: meidän Jorma-Petterimme saapui tähän maailmaan ilman mitään mömmöjä. Kokemus on autenttisempi. 

Endorfiini astui kuvioihin kuin viime vuoden maratonilla Tukholmassa.

Synnytyksestä on tehty elämys hieman samaan tapaan kuin menisi Justin Bieberin konserttiin tai ottaisi tatuoinnin.

Mutta ystäväni mukaansa synnytys on kuulemma - ja lainaan nyt hyvin tarkasti - "ihan sairasta hommaa".

Aivan, se on juuri niin kuin Justin Bieberin konsertti!

***

Syntymän voi liittää helposti taiteen tekemiseen. Molemmat ovat usein tuskaisia projekteja.

Miksi kukaan luo taidetta? Jackson Pollock maalasi, koska hänellä oli halu ilmaista itseään. Hänellä ei ollut maalaamiseen muita motiiveja kuin maalaaminen itse. Hän roiski maalia, koska koki sen olevan jollakin tapaa itsessään tärkeää.

Pidän lapsista, sillä heillä ei usein ole tekemisissään aikuisten tavoin piilossa olevia motiiveja. On inspiroivaa nähdä joku, joka tekee jotain sydämestään, eikä välitä, mitä mahdollisuuksia tai urapolkuja se hänelle saattaa tulevaisuudessa tuoda.

Arvo ei tällöin ole välineellinen.

***

Pablo Picasso sanoi kuuluisasti, että jokainen lapsi on taiteilija, ja että vaikeinta on pysyä tuona taiteilijana, kun ikää tulee lisää. Tämä ajatus on minulle tärkeä. Olen aina kokenut tarvetta olla lapsekas.

Vaalin ideoita ja tietynlaista hölmöyttä. Pidän leluista, sillä näen niissä loputtomia mahdollisuuksia. 

Ostin juuri uuden hyllyn, jonka keskimmäiselle tasolle pääsi asumaan 20 vuotta vanha Velociraptor-leluni Jurassic Park -elokuvasta. Kun katson raptoriani, ei ole mitään merkitystä, olenko kahdeksan- vai kaksikymmentäkahdeksanvuotias.

Tiesittekö muuten, että Jurassic World, Jurassic Park -elokuvasarjan neljäs osa, saapuu elokuvateattereihin 2015? Yhtä pääosista näyttelee 12-vuotias Ty Simpkins. Hän pääsee kokemaan dinosaurukset hieman suuremmassa mittakaavassa.

Super awesome.

***

Muusikko ja yleisesti luova ihminen Pharrell Williams kutsuu itseään kidultiksi (sanoista kid, lapsi, ja adult, aikuinen) - aikuinen lapsi. Hän pitää häpeämättömästi räikeistä vaatteista ja Paavo Pesusienestä.

Oliko Charles Schulz lapsellinen piirtäessään Tenavia 50 vuoden ajan? Totta kai oli, mutta  hän oli lapsellinen juuri erittäin hyvällä ja terveellä tavalla.

Muistan, kun astelin ala-asteen lopulla lelukauppaan katsomaan Legoja. Ilkeä luokkalaiseni oli nähnyt minut, ja hän kiusasi minua seuraavana päivänä koulussa. Olin hänen mukaansa lapsellinen ja nolo. 

Julistin hänelle: En välitä, sillä rakastan Legoja koko sydämestäni.

***

Ystäväni mukaan syy, miksi ihmiset tekevät taidetta - tai yhtään mitään - on se, että heidän ei tarvitsisi selittää itseään kenellekään. Miettikää nyt: Astut bileisiin, ja kaikki heti tietävät, kuinka viileä tyyppi oikein olet.

Lapset ja lapsenmieliset ihmettelevät asioita ja näkevät niissä kauneutta. Kyyninen aikuinen ei näe missään kauneutta. Katsoessaan Jackson Pollockin maalausta hän sanoo: Onko tuo muka taidetta? Minäkin olisin voinut maalata tuon.

Mutta etpä maalannut.

A painter paints.