Why I Quit Drinking

Charlotte & Bob Tokion Park Hyatt -hotellin baarissa. 

”A list of things I’d like to do: One: Climb mount Kilimanjaro. Go anywhere in Africa, actually. Two: Gain a modicum of control over the way I feel. I want to wake up.” Mad Men, kausi 4, jakso 8: The Summer Man.

Lopetin alkoholin käytön päivälleen vuosi sitten.

Juomisesta oli tullut tapa. Viikonloppuisin oli juotava edes jotain, sillä pullon korkkaaminen merkitsi poispääsyä arjen ahdistavuudesta. Lomalla sai ostaa viinitonkan ja juoda joka päivä.

Mutta ei se korkkaaminen tai tonkan suuttimen puristelu mitään ahdistusta paranna. Elämä on paikoitellen ja melko usein ahdistavaa. Tämän itselleen ääneen myöntäminen auttaa enemmän kuin yksikään pullo Romanee-Contia.

Englannin kielessä on hyvä termi ahdistuksen lievittämiseen päihteiden avulla: self medication. Se tarkoittaa itsehoitoa. Kun mikään muu ei auta, niin viina auttaa hetken. Ja joskus sekin ohikiitävä hetki huolettomuutta on äärimmäisen arvokas. Sitä tietää, että tämä ei ole kamalan fiksua, mutta menköön nyt silti.

Mutta kertakaikkiaan. Elämäni on muuttunut juomisen lopettamisen jälkeen paremmaksi.

Juokaa silti rauhassa. En halua moralisoida. Tein sitä jostain syystä kamalan paljon nuorempana. Sitä oli niin varma kaikesta. Julistin varmuudella ja kovaan ääneen.

***

Muutaman kerran juhlissa tai mökillä olen maistanut tyttöystäväni viinilasista hieman viiniä, mutta en ole humaltunut. 

Viimeisen 12 kuukauden aikana olen juonut mittavia määriä Sinebrychoffin alkoholitonta Crisp-olutta. Crispin vehnäversio on tosi hyvää. Vaalea lager haisee ystäväni mukaan "budilta", ja tumma lager maistuu toisen kaverini mukaan mämmiltä.

Juo siis ihmeessä. Tiedän, että se avaa kielenkannat, lompakot ja haarovälit.

Johtuuko parempi elämä sitten ainoastaan juomisen lopettamisesta? Ei varmaankaan. Elämä koostuu pienistä palasista, eikä alkoholi ole ollut elämässäni koskaan kamalan iso pala. Mutta ehkä se oli sitäkin kulmikkaampi.

Perjantaisin ja lauantaisin nautitut Heinekenit ja Moselin laakson Rieslingit väsyttivät töissä koko alkuviikon, ainakin tiistaihin saakka. Ja ehkä vielä keskiviikkoonkin. Sitten olikin kohta taas perjantai, ja pohjat kohti kattoa.

Eagles-bändin kitaristi Joe Walsh oli melko äskettäin Marc Maronin WTF-podcastin vieraana. Joe ja Marc ovat olleet molemmat kuivilla jo vuosikymmeniä. Joe kertoi, että kun hän lopetti aikoinaan päihteiden käytön, hänen elämänsä ei parantunut äkkiseltään, mutta se lakkasi menemästä koko ajan päin helvettiä. Arvostan suuresti tällaista rehellisyyttä.

Paljastan nyt, millaista elämäni on ollut siitä asti, kun lopetin dokailun.

Perjantai- ja lauantai-illat eivät kulu enää pöhnässä. Nukkuminen on syvempää ja herääminen kevyempää. Olen saanut projekteja valmiiksi. Saan nyt helpommin kiksejä pienemmistä asioista, esimerkiksi teenjuonnista.

Pakko tosin myöntää, että värit eivät näy entistä kirkkaampina. Mitään ihmeparantumista ei tapahtunut. Laihduin vähemmän kuin odotin. Tosin olen perustellut kaikkea syömääni roskaa sillä, että hei, tämä on ihan okei, sillä en juo lainkaan alkoholia.

Mutta kaikki on silti parempaa.

Mad Men loppuu

Don, are you worried about something?

Mad Men on kaikkien aikojen suosikkitelevisiosarjani. Sen seitsemännen ja viimeisen kauden seitsemän viimeistä jaksoa pyörähtivät juuri käyntiin Amerikassa, mutta jaksot voi katsoa Suomessa myös Nelosen maksullisesta Ruutu-palvelusta.

Mikä Mad Menissa sitten vetoaa niin kovasti? Ihan kaikki: näyttelijät, lavastus, puvustus, kuvaus, musiikki, ajankuva ja teemat. Mutta koska teksti on yleensä kaiken perusta ja telkkarisarjojen loistavuus lähtee aina niiden käsikirjoituksesta, niin mainitsen sen ensimmäisenä.

Mad Men yllättää juonenkäänteillään jatkuvasti, mutta sen yllättävyys ei johdu halvoista kaunarimaisista shokkikäänteistä, vaan sen tarkasta tavasta havainnoida ihmisen käyttäytymistä. Se on erityisen vahva draama, ja sarjan luoja Matthew Weiner ansaitsee kaiken saamansa kehun. Hänen visionsa on harvinaisen kirkas, eikä yhdessäkään yksityiskohdassa ole slarvailtu. Mainostoimiston pöydällä loikoileva Life-lehti on aina oikealla päivämäärällä varustettu ja Bert Cooperin toimiston seinällä roikkuva Rothko on juuri oiken sävyinen.

Jon Hammin taitavasti esittämä mainosäijä Don Draper on menestynyt kaikilla ulkoisilla mittareilla, mutta hän ei saa ikinä katkaistua itsetuhoisen käyttäytymisen kierettään. Mistä tämä oireilu sitten johtuu? Tietenkin traumaattisesta lapsuudesta ja käsittelemättömistä ongelmista. Donissa on siis paljon karikatyyristä suomalaista miestä, joka ei puhu vaan dokaa. Donin itsevarma hahmo kuitenkin murtuilee kausi kaudelta, sillä kukaan ei voi teeskennellä ikuisesti. Don Draper kuuluu The Sopranosin Tony Sopranon, House-sarjan Greg Housen, Breaking Badin Walter Whiten, Californicationin Hank Moodyn ja Dexterin Dexter Morganin monimutkaisten antisankarien joukkoon.

Miksi katsoja ei sitten vihaa Donia? Siksikö, että hän charmantti ja komea? Vai siksi, että vaikka hän tekee pahoja asioita, niin katsoja tietää, että hän ei ole kuitenkaan sydämessään paha?

Myös muut Mad Menin hahmot sekä niitä esittävät näyttelijät ovat loistavia. Vaikka "maddis" on genreltään virallisesti draama, niin oletko koskaan tavannut Roger Sterlingiä hauskempaa hahmoa? Hänen one-linerinsa osuvat aina maaliin. Peggy on ihailtavan määrätietoinen, mutta samalla hieman naiivi. Pete on television opportunisin hahmo. Joan kärsii miesten alentavista katseista, mutta toimistolla hänelle ei kettuilla. Betty on kuin lapsi ja aina tyytymätön kaikkeen. Sally on kasvanut tiedostavaksi teiniksi, jota kuvottaa oman isän vastuuton käyttäytyminen.

Katsoin perjantaina ystäväni kanssa Mad Menin kaksi uusinta jaksoa perä perään, ja ne olivat tasan yhtä hyviä kuin kaikki aikaisemmatkin. Mietin jälkikäteen huvittuneena omia kommenttejani, jotka olivat "melko" ylistäviä:

"Tää on niin hyvä."

"Tää on parempi ku mikään leffa."

"Tää on niiiiin hyvä."

Hyvin harva muu sarja tai elokuva vangitsee yhtä vahvasti kuin Mad Men. Olen toki hieman surullinen sen loppumisesta, mutta samalla iloitsen siitä, kuinka tasaisen vahvoja kaikki sen seitsemän kautta ovat olleet.

***

Mad Menin päättyminen on iso juttu muillekin. Jos joku lukee nämä kaikki läpi, niin tarjoan drinkin.

✏︎ The Mad Men Cast on the Backstories of the Show’s Most Memorable Scenes (and the Ones That Didn’t Make It In) (Vulture/New York Magazine)
✏︎ 10 Films That Inspired Mad Men, According to Matthew Weiner (Vulture/New York Magazine)
✏︎ How Much Mad Men’s Costumes Have Changed Over Time (Vulture/New York Magazine)
✏︎ Which Mad Men Actors Look Most Like Their Characters? (Vulture/New York Magazine)
✏︎ The Story Behind ‘Is That All There Is?’: A Song That Was Meant for Mad Men (Vulture/New York Magazine)
✏︎ ‘The Vulture TV Podcast’: Mad Men Edition (Vulture/New York Magazine)
✏︎ The Complete Quips of Mad Men’s Roger Sterling (Vulture/New York Magazine)
✏︎ Mad Men Doesn’t Believe in Love (Vulture/New York Magazine)
✏︎ The Mad Men Cast: Where Are They Now? (Vulture/New York Magazine)
✏︎ Mad Men Boss Matthew Weiner Explains the Premiere (Vulture/New York Magazine)
✏︎ John Slattery on Roger’s Heart Attacks, the Meaning of the ’60s, and That Mustache (Vulture/New York Magazine)
✏︎ Zosia Mamet, Colin Hanks, and Others Predict Where Their Mad Men Characters Ended Up (Vulture/New York Magazine)
✏︎ Jessica Paré on Don’s Million-Dollar Check, Breakups, and How Mad Men Changed Her Life (Vulture/New York Magazine)
✏︎ Mad Men Q&A: Series Creator and Executive Producer Matthew Weiner (AMC)
✏︎ 10 Ways to Get Ready for the Mad Men Premiere This Sunday (AMC)
✏︎ Mad Men First-Look Photos From the Final Episodes (AMC)
✏︎ Recreate Mad Men's first episode, scene by scene (AMC)
✏︎ The Mad Men Fashion File, Episode 708 – Mirror, Mirror (AMC)
✏︎ The Mad Men Fashion File, Episode 709 – The Church of Don Draper (AMC)
✏︎ Mad Men Q&A – Maggie Siff (Rachel Menken) (AMC)
✏︎ Mad Men Q&A – Jon Hamm (Don Draper) (AMC)
✏︎ Mad Men Exclusive Photos: 70s Fashion Comes for Megan and Betty (Vanity Fair)
✏︎ Mad Men’s Matthew Weiner Made His Cast and Crew Watch These Movies (Vanity Fair)
✏︎ Matthew Weiner Loses Control (Vanity Fair)
✏︎ Mad Men Style Evolution: How Don, Betty, Peggy, Joan, and More Changed Throughout the 60s (Vanity Fair)
✏︎ Don Draper Is Still Searching for Something as Mad Men Heads Into the Unknown (Vanity Fair)
✏︎ Growing Up on ‘Mad Men’: A Conversation With Matthew Weiner and Kiernan Shipka  (The New York Times)
✏︎ Have a Seat Next to Don Draper: Jon Hamm Unveils a ‘Mad Men’ Bench (New York Times)
✏︎ As ‘Mad Men’ Comes to an End, Jon Hamm Reflects on Don Draper (New York Times)
✏︎ ‘Mad Men': How The New York Times Covered the First Season (The New York Times)
✏︎ The Uncensored, Epic, Never-Told Story Behind 'Mad Men' (The Hollywood Reporter)
✏︎ 'Mad Men's' Final Season: What the Critics Are Saying (The Hollywood Reporter)
✏︎ 'Mad Men' Creator Looks Back Ahead of Final Run, Full Cast Sits for Last Promos (Exclusive) (The Hollywood Reporter)
✏︎ Review: Mad Men‘s Time Machine Warms Up for Its Last Trip (Time)
✏︎ 19 Real-Life Ads from the Mad Men Era (Time)
✏︎ Mad Men’s Conquest of Cool (Time)
✏︎ See the Mad Men Cast in GQ (GQ)
✏︎ Don Draper's Gonna Die! (GQ)
✏︎ “Mad Men”: Another Day at the Office (The New Yorker)
✏︎ Filling The Hole (The New Yorker)
✏︎ Matthew Weiner on Mad Men's Origins, Peggy's Baby, and Why There Will Never Be a Spinoff (Esquire)
✏︎ These Revealing Notes Show How Mad Men Grew From Idea to Phenomenon (Esquire)
✏︎ ‘Mad Men’s’ Matthew Weiner: ‘Trust Me, I’m Going to Miss It More Than You Will’ (Variety)
✏︎ 7 Secrets About Jon Hamm and ‘Mad Men’ (VIDEO) (Variety)
✏︎ Why did we see Don Draper reading Dante’s Inferno in Mad Men? (The Guardian)
✏︎ Mad Men's final season: the bittersweet joy of saying goodbye (The Guardian)
✏︎ Mad Men Is Back—And With It, The End Of Great Tv Dramas (Wired)
✏︎ It’s a Mad, Mad, Mad, Mad (Beauty) World (Style.com)
✏︎ Drinking With 'Mad Men': Cocktail Culture And The Myth Of Don Draper (NPR)
✏︎ So Long, Sally Draper (Interview Magazine)
✏︎ Matthew Weiner Talks MAD MEN’s Final Season, the Ultimate Blu-ray Box Set, and More

Keltainen toukokuu

Kiki.

"Mikset sä jo tuu?" 

No en tiedä. Mikset kysy Makilta?

Katsoin eilen Euroviisuja ja pohdin, että keitä ovat ne ihmiset, jotka jaksavat oikeasti innostua tästä hulluudesta. Ovatko he juuri niitä samoja tyyppejä, joille Salatut elämät, The Voice of Finland ja Putous ovat elämän tärkeitä asioita?

Ai, te siis katsoitte viisuja ironisesti? Tämä selitys ei nyt vain kelpaa.

"Parody, pastiche, self-conscious irony layered on top of irony in a movie that knows it's a movie that knows it's a movie... these are the tools we use to represent the world around us. Often, there's a defeatist ring to all this. What's left? Why bother? Who cares? In Mann's Doctor Faustus, with grim humor, the devil gives the composer Leverkühn these words of sarcastic wisdom: 'Convince yourself that the tedious has become interesting because the interesting has become tedious', kirjoitti pianisti ja säveltäjä Brad Mehldau.

Hesarin mainoskampanjaa mukaillen: Hankkikaa parempaa katsottavaa!

***

✏︎ Saul Bass on Money, Quality Work & Creative Legacy (Brain Pickings)
Legendaarinen graafinen suunnittelija Saul Bass suunnitteli mm. Alfred Hitchcockin Vertigo-elokuvan julisteen. Bass on kautta aikojen yksi maailman matkituimpia kuvittajia.

✏︎ Albert Camus on Happiness, Unhappiness, and Our Self-Imposed Prisons (Brain Pickings)
Filosofi Albert Camus pohtii elämää: "It is not humiliating to be unhappy. Physical suffering is sometimes humiliating, but the suffering of being cannot be, it is life."

✏︎ Timeless Advice on Writing from Famous Authors (Brain Pickings/Readlists)
Kirjoitusapua tunnetuilta kirjoittajilta, olkaa hyvä.

✏︎ 15 Years Later, The Matrix Still Has Us (New York Magazine)
Olin yläasteikäinen, kun The Matrix ilmestyi. Ymmärsin elämän valheellisen luonteen.

✏︎ When the People Cheer: How Hip-Hop Failed Black America (New York Magazine)
The Roots -yhtyeen rumpali Questlove pohtii hip-hop -kulttuurin ja Amerikan suhdetta. Juttusarjan osa II täällä ja osa III täällä.

✏︎ Happy Birthday, Audrey Hepburn (Vanity Fair)
Audrey Hepburn edusti puhdasta, silkkaa kauneutta. Hänestä tykkääminen ei ole koskaan passé ― ei koskaan! Mutta nykypäivän streetgoottien mielestä Audrey on varmaan ihan tylsä.

✏︎ Is There Life After Don Draper for Jon Hamm? (Vanity Fair)
Näyttelijä Jon Hamm pääsi Vanity Fairin kanteen. Lehdessä on myös erään Monican kirjoittama juttu eräästä Billistä. Kyseessä on siis tämä vanha ja eltaantunut poliittinen skandaali, jota moni tulkitsee nyt uudella ja raikkaalla tavalla. Tai no, raikkaalla ja raikkaalla.

✏︎ Kirsten Forever (W Magazine)
Elokuvaohjaaja Sofia Coppola editoi muotilehti W:n uusimman numeron. Kannessa hymyilee Coppolan luottonäyttelijä Kirsten Dunst. Kuvat otti kirkkaita salamavaloja käyttävä valokuvaaja Juergen Teller.

✏︎ The Art of Being Pharrell (W Magazine)
Pharrell on kaikkialla, myös W:n kannessa.

✏︎ Voice Activated Corgi (YouTube)
Täällä Länsi-Helsingissä asuu eräs corgi-koira. Häntä on aina ilo nähdä. Häntä, get it?

✏︎ HAIM - If I Could Change Your Mind (YouTube)
Löysin über-coolin HAIMIN vasta nyt. Aika noloa. Anyway, tämä on loistava biisi, ja videokin on tyylikäs. Nämä sisarukset saapuvat kesällä Ilosaarirockiin, menkää katsomaan.

✏︎ All About Audrey (Harper's Bazaar)
Lisää Audreya! Miksei?

✏︎ Louis C.K. Is America's Undisputed King of Comedy (GQ)
Louis C.K. pääsi Gentlemen's Quarterlyn kanteen. Myös komediasarja Louie palasi juuri televisioon neljännen kauden jaksoilla.

✏︎ Hollywood's Biggest Names On Their Favourite Films (Empire Magazine)
Lempparielokuvasi? Ehkä The Fabulous Baker Boys.

✏︎ Ethan Hawke: What I've Learned (Esquire)
Näyttelijä Ethan Hawk on oppinut jotakin.

✏︎ Sterling Debut (Interview Magazine)
Näyttelijä John Slattery ohjasi ensimmäisen elokuvansa.

✏︎ The Physics of Spider-Man’s Webs (Wired)
Miten Hämiksen webshooterit oikein toimivat? Kuinka paljon seitti kestää painoa?

✏︎ Isäntänä Kari Aalto (Basso)
Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä tuttu Kari Aalto haastattelee toimittaja Riku Rantalaa. Aiheena mm. peput.

✏︎ Don Draper Is A Terrible Style Icon (Four Pins)
Jian DeLeon mielestä Don Draper ei ilmaise pukeutumisellaan tarpeeksi itseään. Tämä on väärä ja hölmö tulkinta. Kun joukko pukumiehiä kokoontuu, erottuvat he toisistaan juuri persooniensa avulla ― jos persoonaa vain sattuu löytymään. He ovat samanarvoisia ja samalla lähtöviivalla toistensa kanssa. Juuri epävarmat ihmiset tarvitset huomiovaatteita erottuakseen "massasta".

✏︎ Avril Lavigne Showed Up Meet-and-greets for the Sham They Are (The Guardian)
Avril kapitalisoi konsertin kaikki osa-alueet. Tarpeeksi maksamalla fanit pääsivät hänen kanssaan samaan kuvaan. Avriliin ei tosin saanut koskea.

✏︎ Pepe Willbergin uuden levyn kova kysyntä yllätti myymälät (Helsingin Sanomat)
Pepe Willberg teki levyllisen klassista poppia. Aivan sama mulle mä oon onnellinen!

✏︎ Stephane Manel (Stephanemanel.com)
Tutustu kuvittaja Stephane Maneliin.

✏︎ Rami Niemi (Raminiemi.com)
Tutustu myös kuvittaja Rami Niemeen. Hänen töitään on nähty mm. takakireiden urbaanien aikuisten suosimassa aikakauslehti Monoclessa.

Kiki, laughing.

Mad Men loppuu

Don Draper, arriving.

New Yorkin mainosmaailmaa 1960-luvulla kuvaava televisiodraama Mad Men loppuu. Sarjan seitsemäs ja viimeinen kausi alkaa 13. huhtikuuta.

Kausi on tosin jaettu keskeltä kahtia, ja vihoviimeiset seitsemän jaksoa esitetään vasta ensi vuoden keväänä. Tämä vaimentanee hieman sarjan loppumisesta koituvaa iskua.

Mad Menin laadusta ja menestyksestä saadaan kiittää sen luojaa ja vastaavaa tuottajaa Matthew Weineria, joka työskenteli aiemmin The Sopranosin käsikirjoittajana.

***

Kun Mad Men alkoi, moni leimasi sarjan pelkäksi vaatteilla koreiluksi. Totta, sarjan costume designer on hyvin osaava ja pätevä, mutta niin ovat myös sen ohjaajat, kirjoittajat, kuvaajat, näyttelijät ja set decoratorit.

Jos Mad Menissä esiintyvä hahmo lukee Life-lehteä, on se varmasti oikealta vuodelta ja oikealta kuukaudelta. Samoin autot, tupakka-askit ja televisiot ovat oikeaa vuosimallia. Ajankuva on kielenkäyttöä myöten autenttinen. Mutta keskiössä ovat sarjan taitavasti kirjoitetut ja näytellyt hahmot.

Onnistun kyllä kehumaan Mad Menin mitä osa-aluetta tahansa, sillä olen fani. Pidän 1960-luvusta muutenkin; se ei ole minulle aikakautena lainkaan passé. Pidän tuon ajan muotoilua ja musiikkia edelleenkin toimivana ja kauniina.

***

Mad Meniä on analysoitu runsaasti. Omasta mielestäni se on parasta amerikkalaista viihdettä.

Vaikka Mäddis sijoittuu 1960-luvulle ja kuvaa tätä muutosten vuosikymmentä taitavasti, on se ennen kaikkea character study Jon Hammin taitavasti esittämästä mainosmies Don Draperista.

Don on ulkoisesti mitattuna Madison Avenuen menestynein mies, mutta ihmisenä hän on rikki. Tämä miehuuden kuvaus on tehty taidokkaasti ja säälimättömästi.

Mad Men näyttää, kuinka monimutkaisia ja ristiriitaisia olentoja me olemmekaan.

Don.

Roger.

Megan.

Betty.

Pete.

Joan.

Peggy.

Marraskuun alun asioita

✏ Fiasko
Jokerilinja 550 brändättiin uusiksi alkusyksystä. Bussi 550 edustaa ns. poikittaisliikennettä: se ajaa Westendistä aina Itäkeskukseen asti. Reitti on välttämätön, vaikkakin paikoitellen turhauttavan hidas.

Uudistus herätti sekä hilpeyttä että raivoa: Linja ei ole enää nimeltään jokerilinja, vaan runkolinja. Miksi matkustajille opetettiin nimi, joka sitten vaihdettiin, syyttä, johonkin vielä tylsempään? Bussien värikin on vaihdettu sinisestä "raikkaan oranssiksi", sillä oranssi väri viestii "metromaisesta liikenteestä". Myös bussien valonäytöt vaihdettiin oranssiin. Ne eivät ikävä kyllä erotu pysäkillä odottavalle matkustajalle kovinkaan selkeästi.

HSL:n tiedotuspäällikkö Sari Kotikangas kommentoi asiaa seuraavasti:

"Nykyiset värit toimivat näytöissä huonosti. Ne on tarkoitus ohjelmoida uudelleen ennen syyshämäriä. Kokeilemme eri vaihtoehtoja, mutta luultavasti päädymme hyvinkin konservatiiviseen ratkaisuun. Esimerkiksi uuden raitiovaunun kirkkaan valkoinen tausta on ollut toimiva."

Kysyn nyt hyvän muotoilun ja designin ja asioiden toimivuuden kannattajana, että miten ihmeessä bussin näytössä käytettävä valkoinen väri voi mitenkään olla konservatiivinen? Kuka valitsee bussinsa sen värin eikä sen numeron perusteella? Kuinka paljon bussien teippaaminen oranssiksi maksoi - ja mitä sillä oikeasti saavutettiin? Linja 550:n reitti ei muuttunut lainkaan. Ainoa konkreettinen käytännön uudistus oli se, että keskiovista saa nyt nousta sisälle bussiin à la metro tai raitiovaunu.

Tuntuu, että tässä oli istuttu - ei bussissa, vaan - monissa palavereissa, ja todella innovoitu (sillä huonolla tavalla).

✏ Kylä
An Expensive Polyester Jacketin suosikkilehti Monocle raportoi Lontoon Hackneyn kaupunginosan yhteisöllisyydestä ja sen palveluista. Toimivan kaupunginosan ei tarvitse olla täysin kliininen, jotta se olisi viihtyisä ja näyttäisi kivalta, päin vastoin: hieman karuutta, ja se tuntuu aidommalta, eletymmältä ja inspiroivammalta. Kivijalkaputiikit ovat jo jotain eksoottista ja ehdottoman koettavaa.

Kävin viime viikolla kahdessa uudessa kauppakeskuksessa: Helsingin Kannelmäen Kaaressa ja Espoon Tapiolan Ainoassa. Kumpikaan ei vedä vertoja kaupungilla palloilulle ja juuri niissä kivijalkaputiikeissa pyörimiselle. Mutta hei, minä olenkin kaupunkilaishiiri.

✏ Reppu
Kanadalaisten Jamie ja Lyndon Cormackin Herschel Supply Co. valmistaa ajattomia,  yksinkertaisen kauniita reppuja ja laukkuja. Veljekset ovat myös intohimoisia luontoihmisiä ja valokuvaajia: Herschelin Well Travelled -sivu kokoaa yhteen kauniita valokuvia eri puolilta maailmaa. Herschelin reppuja myy Suomessa Helsingin Yliopistonkadun Beamhill ja Kampin keskuksen Union Five.

Kiitän Cormackin veljeksiä hyvästä hintatasosta ja intohimoisesta suhtautumisesta reppuihin.

✏ Hevonen
The Clothes Horse on muotiblogien parhaimmistoa. Sitä kirjoittaa parikymppinen  Rebecca, joka asuu Amerikan Pennsylvaniassa, ja jonka hiukset vaihtavat väriä melko usein. Hän kirjoitti juuri hyvän kirjoituksen asioiden tykkäämisestä. Rebecca on muoti-ihmiseksi fiksu, mutta joillekin tämä blogi on ehkä hitusen liian söpö.

✏ Kettu
Fennec Fox, aavikkokettu, on maailman söpöin kettu. Jopa Barack Obaman korvat jäävät koonsa puolesta kakkoseksi. Jossain päin maailmaa näitä pidetään jopa lemmikkeinä. Sähköpostita tämä poika- tai tyttöystävällesi. Hän ilahtunee.

✏ Takki
Taloussanomat kirjoittaa muodista hyvin asiallisesti. Tutustu Chesterfield-takin historiaan, ja saat arvostusta työtovereiltasi. Pelkkä hieno rannekello ei riitä.

Bisnespukeutumisesta muutama sana: Huonosti istuva tai muuten vain onneton miesten puku on mielestäni huonompi vaihtoehto kuin vaikkapa se, että saapuisit palaveriin tummissa selvedge-farkuissa ja irtotakissa.

✏ Betty
Näyttelijätär January Jones pukeutui Halloweenina hahmokseen Betty Draperiksi Mad Men -tv-sarjasta.

✏ Perse
James Perse on lempisuunnittelijani. Hih hih hii!

✏ Laulu
"En olisi uskonut, että itken niin paljon", sanoi Laura Närhi Vain elämää -ohjelmasta. No shit.

January Draper.

Hyvä perse.

Itken, sillä biisini ovat niin hyviä.