Kun mikään ei kelpaa!

Tosi väkivaltainen vuosi.

"Musiikki, eli säveltaide on kuollut", julisti iskelmälaulaja Anna Eriksson vuonna 2013.

Kauhistun aina, kun joku väittää, että enää ei sävelletä hyviä pop-biisejä tai ohjata hyviä elokuvia. Pöh pöh ja höpsistä. 

Laulunkirjoituksessa voisi tosin käyttää pre-chorusta nykyistä enemmän. Kyseessä on siis kertosäkeeseen johdattava osio. Mutta tämä nyt on tällainen henkilökohtainen pikku mieltymys. Paras hetki on kuitenkin aina silloin, kun jokin asia on vasta tuloillaan! Silloin ei ainakaan ole vielä joutunut pettymään.

Hyvää tavaraa tehdään siis edelleen. Bon Iverin Bon Iver on rockin moderni masterpiece. Jenny Lewisin The Voyager on vahvan tunnustuksellista 2000-luvun singer-songwriter -kamaa. Myönnän kyllä, että The Voyager ei ole "täydellinen" levy ― mutta Lewis on tehnyt sen suhteen kuitenkin niin monta asiaa niin oikein! Arvostan ja kunnioitan suuresti tällaisia yleviä pyrkimyksiä. Tee ite parempi.

Entäs elokuvat? Before Midnight ja (500) Days of Summer ovat molemmat hyvin kekseliäitä ja onnistuneita leffoja. Ei romanttinen komedia ole kuollut, vaikka Katherine Heigl onkin sitä yrittänyt tappaa.

True Detective on taas ihan mieletöntä telkkaria. Mutta mikään ei koskaan kelpaa!

Kulttuurista puheenollen: olen pannut huomiolle, että varsinkin nykytaiteen museo Kiasma saa yleensä kakkaa niskaansa. Tähän teesiin kuitenkin ehkä jokseenkin yhdyn ja väitän samalla seuraavaa: Tumblr korvasi Kiasman. Samanlaisia rumia kuvia karvaisista alkoholisteista voi katsoa internetistäkin.

***

Keskityn nyt leffoihin.

Vuoden 2014 paras elokuva on amerikkalaisen Richard Linklaterin käsikirjoittama ja ohjaama Boyhood, jota kuvattiin 12 vuoden ajan. Jahas, kuulostaa kikkailulta! Mutta vannon, että se ei ole sitä! Boyhood on vahva draama ― ja ihan mieletön saavutus.

Salkkari-leffa Nightmare 2 – Painajainen jatkuu on taas hyytävä trilleri. Sekin on kyllä saavuttanut jotain. Miten samaan leffaan on voitu castata niin monta samanlaista ananastukkaista taukkia? Anteeksi tämä negatiivisuuteni, mutta Nightmare 2 sai Suomen elokuvasäätiöltä 290 000 euroa tukea sekä 80 000 euroa markkinointi- ja levitystukea!

Muita viime vuoden aikana ilmestyneitä ja mainitsemisen arvoisia leffoja olivat muun muassa David Fincherin hyytävä Gone Girl, Phil Lordin ja Christopher Millerin käsikirjoittama ja ohjaama superhauska Lego-elokuva sekä suurimpana yllättäjänä Matt Reevesin ohjaama motion capture -spektaakkeli Dawn Of The Planet Of The Apes. Ne apinat näyttivät ihan aidoilta.

Mutta vielä parempaa kuin itse apinaleffa on sen nimen lausuminen: "Of The Of The". Kokeilkaa vaikka itse. Se tuntuu hyvältä kielen päällä; se on kuin hieno Riesling.

Christopher Nolanin Interstellar oli ihan hieno mutta hieman pöllö ja Hobitti ― Viiden armeijan taistelu oli vailla kantavia ideoita ja melkoisen tylsä. Onneksi siinä näytteli edes Kate Lostista eli Evangeline Lilly.

Vuonna 2014 ilmestyneistä leffoista katsomatta ovat vielä ainakin A Grand Budapest Hotel, Chef, Obvious Child, The Skeleton Twins, Under The Skin, Foxcatcher, Yves Saint Laurent, Birdman, The Two Faces of January, St. Vincent, Inherent Vice, Rosewater ja Life Itself. Suurin osa näistä saa Suomen ensi-iltansa kuitenkin vasta myöhemmin vuonna 2015 ― ja suurin osa ei koskaan.

Jos Helsingin Maxim-leffateatteri suljetaan, niin mahdollisuus nähdä joku näistä edellämainituista leffoista pienenee entisestään. Olemme tuhoon tuomittuja. En voisi kuvitella meneväni treffeille Tennispalatsiin.

***

Miltä näyttää elokuvavuosi 2015? Ainakin Johnin housut pysyvät märkinä koko vuoden. Ensi-iltaan saapuvat muun muassa Jurassic World sekä Star Wars Episode VII: The Force Awakens!

J. C. Chandorin käsikirjoittama ja ohjaama ja Oscar Isaacin ja Jessica Chastainin tähdittämä draama A Most Violent Year vaikuttaa erityisen lupaavalta. Se on kerännyt Rotten Tomatoesissa hykerryttävät 92 prosenttia freesiyttä! 

Tällaisia vahvoja draamoja ilmestyy melko harvoin. Isaac oli sangen hyvä Coenin veljesten Inside Llewyn Davis -folkdraamassa ja Jessica Chastainin fanitusta ei tarvitse edes perustella.

Hyvää uutta vuotta!

Myös Thom Yorke uskoo parempaan huomiseen.

An Expensive Polyester Jacket toivottaa lukijoilleen loistavaa uutta vuotta! 

Tuokoon tuleva vuosi meille hieman edullisempia polyesteritakkeja!

Vuoden vaihtumisessa on mukavaa symboliikkaa. Saamme uuden mahdollisuuden, kun kaikki alkaa taas alusta.

Tiedän, että tämä ajatus on lumetta ja valetta ― mutta miksi ihmeessä se tuntuu silti aina yhtä kivalta?

Onko meillä sittenkin mahdollisuus parannukseen?

***

Kun ihmisellä on realistinen käsitys itsestään ja kyvyistään, ei hän voi pettyä hirveän helposti. Siispä ymmärrän, että kaikenlainen ylimääräinen lupailu on pöllöä.

Täten lupaan vain tehdä parhaani myös vuonna 2015.

On toki silti tärkeää uskoa aina parempaan huomiseen.

"You can try the best you can
If you try the best you can
The best you can is good enough"

lauloi Thom Yorke Radioheadin Kid A -levyllä. Thom stressasi levyn tekoa, kun hänen puolisonsa lausui nämä kuolemattomat sanat.

Reflektio

Olenko sama? Vai eri?

Minulla on taipumusta sentimentaalisuuteen. Mutta ei se mitään.

Pidän Steven Spielbergin elokuvista ja vanhoista valokuvista. Rakastan velloa menneessä ja märehtiä. Äitini aina huomauttelee tästä: "Taas se märehtii kotona." 

Mutta mitä sitten! Sitä kutsutaan myös reflektioksi!

Säästän vanhat leffa- ja keikkaliput. Minulla on Pirkka-lehti vuodelta 1997. T-paidallakin voi olla tunnearvoa.

Vietin juuri illan valokuvia katsellen. Hyvänen aika. Tavallaan olen se sama tyyppi, joka muutti kirkasotsaisena Haagaan melkein kymmenen vuotta sitten. Mutta tavallaan en ole. 

Onneksi Ryan Adams ymmärtää, mistä puhun:

"I don’t remember, were we wild and young
All that’s faded into memory
I feel like somebody I don’t know
Are we really who we used to be
Am I really who I was"
- Ryan Adams, Lucky Now (Ashes & Fire, PAX AM, 2011)

Kävin myös jostain syystä läpi koko Facebook-historiani. Voin rehellisesti todeta, että joskus statuspäivitys on ennemminkin flatuspäivitys.

***

Parhaat Facebook-päivitykseni, olkaa hyvä:

"Mun on vaikea hyväksyä sitä, että kun mä tiskaan, niin parin päivän päästä siitä mun pitää taas tiskata."

"En ole soturi, olen Hobitti."

"Let the children's laughter remind us how we used to be."

"En halua elää maailmassa, jossa on Putinin ja VR:n kaltaisia instituutioita."

"Nukuin pomeranianiin."

"Renée Zellwegerin innoittamana olen päättänyt mennä naamaleikkaukseen."

"Day after day I must face a world of strangers where I don't belong."

"I don't want to go to Kerava. I want to go to Jurassic World."

"Kukaan ei enää hölkkää; kaikki juoksevat."

"RIP Joan Rivers. Olit maailman turvonneimman näköinen 81-vuotias nuorekas mummo."

"MTV Video Music Awards - Paras kategoria: Best Video With A Social Message."

"Jurassic Parkin T-Rex -kohtaus säväyttää aina!"

"Granny Smith -omenat ovat aina liian kirpeitä. Ostin niitä silti taas pussillisen. Kuinka perverssi voi ihminen olla?"

"Kävelin juna-asemalle. Astuin melkein variksen pään päälle. Siis pelkän pään. Kysymys: miten tämä pää irtosi kehosta?"

"Tänään: jazzia."

"Kannelmäen juna-asema. Tuntuu, kuin olisin hahmo The Wire -tv-sarjassa."

"Näin unta, että menin parturiin Hyvinkäällä. Minulle leikattiin Justin Bieberin lesbian-hair -malli. Pahin näkemäni painajainen."

"Kielitaito: bullshit (äidinkieli), suomi (vahva), englanti (vahva), ruotsi (heikohko)."

"Oodi suolakurkulle: Suolakurkku, olet hieno asia."

"Aion järjestää bileet, joissa kuunnellaan vain ja ainoastaan Princeä."

"Syön keittoa, kirjoitan. Eilen vedin kermavaahtoa suoraan purkista."

"Illan jaksossa vietettiin Ridgen ja Brooken seitsemänsiä häitä."

"Tietääkö kukaan nopeaa (siis hyvin nopeaa) rasvaimumestaa? Pitäisi saada puku päälle huomenna."

"Kun menee tänään 12.12.2012 naimisiin, muistaa hääpäivämääränsä ikuisesti. Jos menee huomenna naimisiin, saattaa unohtaa sen."

"Ilta meni miedosti pilalle, kun yritin röyhtäistä ja tuli yrjö suuhun."

"Olli Lindholm tekee tuutulaululevyn, kertoo HS.fi."

"Selvisin joulusta. Kiitos, Jeesus, että synnyt vain kerran vuodessa."

"Fazer 120 v. John 120 kg."

"Aivotutkijat varoittavat lasten vanhempia Paavo Pesusienestä."

"Herkistyn aina kun luen Pirkka-lehteä. Ihmiset ovat niin söpöjä ja hellyyttäviä. Niin hyväntahtoisia ja ihania. Käytännöllisiä. Alkaa vähän itkettää."

"Ajoin polkupyörälläni oravan yli. Vahingossa. Kokemus traumatisoi minut (ja teki jotain muuta kurrelle)."

"Radiohead’s Lotus Flower choreographer: 'Thom Yorke is an incredible dancer.'"

"Mervi soitti Matille: Voisin aloittaa vielä alusta."

"'Mies yritti räjäyttää itsensä Etelä-Haagassa syömällä 74 kg riisisuklaata', raportoi Iltalehti."

"Ennätykselliset 19 tunnin unet."

"'Eihän siinä mitään omituista ole, että ihminen sekä haluaa että ei halua.' 
- Johan (Kohtauksia eräästä avioliitosta by Ingmar Bergman)."

"Kykenin juuri ja juuri kestämään Yann Tiersenin sähkökitararänkytyksen, sillä tiedän, että sisimmässään hän on melodinen & herkkä."

"Velkaantunut Henna Kalinainen: 'ostan uuden leuan!'"

"Riihimäen Cocks on voittanut käsipallon miesten Suomen mestaruuden."

"In Treatment on todistetusti vahvaa draamaa ― olen hyytelöä!"

"Nelosen Frasier-putki on paljon parempaa kuin ryyppyputki!"

How To Learn Languages With Models

Barbara Palvin.

Brittiläinen muotilehti i-D Magazine tunnetaan katu-uskottavuudestaan sekä silmää iskevistä kansimalleistaan. Myös Suomen oma supermannekiini Suvi Koponen on koristanut tämän kulttilehden kantta.

Vaikka i-D:n ydin on nykymuodissa, on sen sivuilla myös laajalti taidetta sekä nuoriso- ja katukulttuuria. Street- ja couture-muotityylit sulautuvat yhteen. Ruma on kaunista ja kaunis on rumaa. Kakkaan on istutettu italialaista silkkiä.

Koen i-D:n sisällön välillä outona ja vaikeaselkoisena, mutta tämä tarkoittaa ehkä vain sitä, että i-D on julkaisuna haastava ja edgy. Se ei ole Elloksen katalogi.

Sitä paitsi hämmennys tekee välillä ihan hyvää. Itsensä haastaminen sekä omien vakiintuneiden käsitystensä kyseenalaistaminen on tervettä.

Mitä mieltä minun tulisi olla tästä kuvasta? Mitä se tarkoittaa? Miksi?

Joidenkin mielestä muodin tulee olla aina rajoja rikkovaa ja eteenpäin katsovaa ― rikottua, likaista ja erikoista ― kun taas toiset nauttivat enemmän klassisen kauniista ― tutusta, selkeästä ja ymmärrettävästä ― muodista. Kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään ― mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi olla kiinnostunut myös oudosta.

Ei ole nimittäin outoa olla kiinnostunut asioista, joita ei välttämättä koe omakseen tai joista ei edes välttämättä pidä. On yksinkertaisesti mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea ihmiset keksivätkään.

Sitä hiljalleen oppii, mistä pitää ― ja mistä ei todellakaan pidä.

"When I see the reaction of the girls, all of them young, and they see themselves, they say 'wow, I really look beautiful'. It's nothing old or new, it's just beautiful", kertoi muotisuunnittelija Marc Jacobs Louis Vuittonin Fall/Winter 2010/2011 -muotinäytöksessä. Ihminen tunnistaa klassisen kauneuden.

***

i-D:n humoristisessa ja tyylikkäästi tehdyssä How To Learn Languages With Models -videosarjassa eri puolilta maailmaa tulevat huippumallit opettavat katsojalle äidinkieltään. Mukana muiden muassa Ana Beatriz Barros Brasiliasta, Barbara Palvin Unkarista, Camille Rowe Ranskasta ja Liu Wen Kiinasta.

Camille Rowe.

Ana Beatriz Barros.

Liu Wen.