Pikablogi: Lehdessä oli kuva uima-altaasta

Tässä on uima allas, johon tekisi mieli pulahtaa.

Sisustuslehden nettiversion kuvakaruselli auttaa harmaan talven keskellä.

Helsingin Sanomat kirjoitti perjantaina, että marraskuu on kestänyt jo 113 päivää.

Hieman on harmaata.

Ei hätää! Arkkitehtuuriin, sisustussuunnitteluun ja muotoiluun keskittyvät lehdet tulevat avuksi.

Lukemalla ja kuvia katsomalla voi tunnetusti päästä eri maisemiin ja ulottuvuuksiin.

Sisustuslehtien nettiversioiden kuvakarusellit ovat hyviä ystäviäni. Yleensä myös tallennan parhaat talokuvat tietokoneelleni.

Nyt koneeni työpöydän taustakuvana on kuva eteläisessä Italiassa sijaitsevasta valkoisesta kubistisesta talosta, jonka vieressä kasvaa isoja opuntiapensaita.

Juttelin juuri ystäväni kanssa aikauslehdistä. Ostamme niitä yleensä itsellemme ikään kuin palkinnoksi. Joskus lehti kruunaa kuluneen viikon tai antaa lohtua surkean päivän päätteeksi.

Olen selaillut lähiaikoina Architectural Digestia ja Wallpaperia. Näiden muotoilulehtien välittämä kuva porvarillisen täydellisistä taloista ja elämistä on yhtä lailla fantasiaa ja todellisuuspakoa kuin HBO:n Succession-sarja.

Helsingin mielenkiintoisimmat talobongailukohteet sijaitsevat mielestäni Töölössä, Kruununhaassa, Eirassa, Ullanlinnassa ja Munkkiniemessä. Odotan jo innolla kevättä ja Munkkiniemessä oleskelua. Tammitien reunalla sijaitseva Härkähaka on oivallinen piknikpaikka.

Munkkiniemen Hollantilaisentiellä sijaitsevat Suomen ensimmäiset townhouse-tyyliset talot, jotka valmistuivat vuonna 1920. Ne suunnitteli Eliel Saarinen. Nämä townhouse-talot ovat nähtävyys, sillä harva ehkä edes tietää, että Suomessa on näin kauniita asuintaloja.

Hollantilaisentien lähettyvillä sijaitsee myös Saarisen suunnittelema upea jugendrakennus, joka aiotaan nyt muuttaa asuinkäyttöön. Tämä oranssi rakennus on toiminut muun muassa kadettikouluna. Urheilukentän toisella puolella on Alvar Aallon kotitalo.

Lähellä on myös muun muassa Kalastajatorppa, jonka ravintolan parvekkeella voi taas kesällä katsella auringonlaskua ja juoda vichyä.

Autumn Questionnaire ― Part One

Suomen ainoa vesiputous.

An Expensive Polyester Jacket räjäyttää lukijoidensa tajunnan uudella videosarjalla Autumn Questionnaire. Ensimmäinen video on juuri julkaistu YouTubessa.

Autumn Questionnaire ― Part One: An Anecdote about Billie Holiday on uusi, narratiivinen blogivideo eli vlideo (blogeo?), eli videoblogi tai vlogi.

Kuvasin sen tiistaina Arabiassa ja editoin sen äsken.

Part Two ilmestyy melko pian.

Edit: Siirryin Vimeosta YouTubeen, sillä havittelen mainstream-yleisöä.

Behind the Scenes

Jackson Pollock: Number 32.

Hyvät lukijani, 

Kuinka voitte? Oletteko nauttineet kesästä? Oletteko kokeneet kauniita, ilon täyttämiä päiviä?

Lomailin koko heinäkuun. Kävin ystäväni kanssa Saksassa siskoni ja hänen miehensä luona. Kävimme eläintarhassa ja tapiiri ruiskutti jotakin päälleni. Miedosti ilmaistuna olin hieman yllättynyt tällaisesta käytöksestä. Yritän silti olla katkeroitumatta eläimiä kohtaan. Annan sinulle anteeksi, tapiiri. 

Join Rieslingiä. Siskoni mies osti uuden kitaran. Pelasimme Scrabblea. Nauroimme paljon.

Lopun lomani vietin nuhaisena. Olen sellainen klassinen lomalla sairastelija. En aio katkeroitua.

***

Ostin Düsseldorfin modernin taiteen museosta Kunstsammlung Nordrhein-Westfalenista Jackson Pollock-printin Number 32 -maalauksesta. Kehystytin sen ja naulasin sen seinälleni ja olen katsonut sitä joka päivä useita minuutteja. Pollock on suosikkimaalarini. Mark Rothko on myös hyvä. Surullista kyllä, molemmat tappoivat itsensä epäsuorasti ja melko suorasti. Haluan kiittää heitä taiteesta ja inspiraatiosta.

Melkein kaikki suosikkitaiteeni tulee 1950- ja 60-luvun Amerikasta. Kuvataide. Jazz. Muotoilu. Muoti. Mielenkiintoista on se, että olen löytänyt nämä kaikki asiat yksitellen ja alkanut hahmottaa tätä sodanjälkeistä aikaa vasta jälkikäteen. Usko tulevaan oli suurta. 

Toinen taiteellisesti mielenkiintoinen aikakausi nähtiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, kun Claude Debussy, Maurice Ravel ja Erik Satie soittivat pianoa Pariisissa, Van Gogh maalasi vimmatusti Arlesissa ja Edward Hopper kuvasi New Yorkissa modernin ihmisen yksinäisyyttä.

***

Mitä muuta kesällä tapahtui? Sain John Is Here -videoni valmiiksi. Se ei ole täydellinen kuten Jackson Pollockin maalaus on täydellinen, mutta videossani onkin paljon enemmän liikkuvia osia.

Halusin jakaa jotain itsestäni sekä suhteestani Helsinkiin. En halunnut olla erityisen cool, vaan puhua omalla äänelläni ― tai ainakin etsiä omaa ääntäni.

En ole kuvannut tänä kesänä lainkaan, mutta haluaisin kyllä tehdä uuden videoprojektin. Luulen, että se voisi kertoa suhteestani musiikkiin ja pianonsoittoon.

Syksy on kaunis ja tuoksuu hyvältä. Pidän myös naisista, joilla on nämä kaksi ominaisuutta.

***

Ohessa hieman behind the scenes -kuvia Munkkiniemestä viime syksyltä. Kuvat otti Antti Kajaste.

Vision

Hyvät lukijani,

Kirjoitin viime kuussa vain yhden blogimerkinnän. Se on kaikilla mittareilla mitattuna täysin surkea saavutus. 

Vai onko se ennemmin täysin luokaton esitys?

Otan täyden vastuun.

Mutta tiedättekö, että aina ei tarvitse jaksaa?

Androidikin voi itkeä.

***

Olen kuvannut melko ahkerasti John Is Here -videoprojektiani. Pyörin viime sunnuntain Munkkiniemessä ja ajoin takaa valkoposki- tai kanadanhanhia.

Mutta ne kerjäsivät sitä ihan itse, joten WWF ja PETA voivat ottaa ihan rauhallisesti ja nukkua myös ensi yönä levollisesti.

John Is Here kertoo, kuka minä olen. 

Myös sen kuvakulmat tulevat olemaan tajunnanräjäyttäviä.

***

"Tomorrow's a new day, baby
Anything can happen
Anything can happen at all"

- Paul Williams

Vapaus ja April Jazz

Steve McQueen, autoentusiasti.

Vierailin viime maanantaina Munkkivuoressa. Istuin Café Torpanrannassa ― se on kuin Kaivopuiston Café Ursulan pikkusisko ― ja söin munkin. Kävelin rantaa pitkin ja talojen välejä ja pistäydyin Alvar Aallon kotitalolla.

Lasketaanko muuten kuolleen ihmisen talon ympärillä pyöriminen ja sisään pälyily stalkkaamiseksi? 

Onko lukijoissamme yhtään kunnon stalkkaajaa?

***

Munkkivuoressa paistoi lämmin ja d-vitamiinipitoinen aurinko. Lämmin tuuli puhalsi vasten kasvojani. Suljin silmäni ja astuin melkein koirankakkaan. Se taisi olla edellisvuodelta. Päättelin harmaan 50 eri sävystä.

Tunsin oloni kevyemmäksi. Enkä tarkoita nyt juttagustafsbergiläistä fitfarm bikinifitness -kilogrammakeveyttä, vaan mielen keveyttä, mikä tarkoittaa pientä taukoa arjen huolista, työnteosta ja kehon toimimattomuudesta. 

Yritin siis nauttia elämästä, elää hetkessä ja ihmetellä luonnon kauneutta. Munkkivuoressa on kauniita puita ja taloja. Aivan kuin olisin ollut ulkomailla. 

Vai ovatko nämä niitä sosiaalisia eroja?

***

Merivesi tuoksuu hyvältä ja hieman suolaiselta. Merenrannalla seistessä ja merta katsellessa kokee jonkinlaista vapaudentunnetta. 

Tässä on jotain hieman samantyyppistä kuin siinä, kun ajaa autolla öistä, tyhjää moottoritietä.

Kehällä huristelu ei tee ihmistä kuitenkaan yhtään vapaammaksi. Aamulla pitää taas mennä töihin ja iltapäivällä pestä pyykkiä. Petivaatteet kuudessakympissä, uusi oxford-paita ehkä erikseen.

Mutta tunne vapaudesta on todellinen. Mikä ja mitä tämä tunne on? Miksi se on niin tärkeä? Tekeekö se vain eron arjen rutiinien ja ahdistavuuden ja vapaa-ajan ja itsensä toteuttamisen välillä?

Autolla ajaminen ei ole minulle edes kovin mielekästä, mutta koen silti jotain maagista, kun kruisailen tyhjää moottoritietä. Totta kai hyvä ajomusiikki auttaa.

Koin autot ja niillä ajamisen ahdistavaksi vielä kymmenen vuotta sitten. Ehkä öinen kaasuttelu kertoo vain voitetusta ajopelosta? 

Kirjoitin lukiossa runoteoksen Naurua autolle, jossa yritin purkaa teini-iän ahdistuksiani. Autot ja tytöt ― kuka tajuaa niistä yhtään mitään hei!

***

Vapautta voi kokea myös Tapiolan jokakeväisillä April Jazzeilla.

Tapiolassa on kiva tunnelma, kun Timo Lassy puhaltaa saksofoniinsa tai kun Iiro Rantala pimputtaa pianoaan.

Oikeastaan on ihan sama, kuka puhaltaa tai pimputtaa mitäkin instrumenttia. Pidän musiikista. 

Mutta välillä musiikkikin voi tuntua huonolta ja väärältä. Vapauden tunnetta ei voi pakottaa, vaan se iskee yleensä odottamatta kuin lämmin kevätpäivä.

Siispä: kohti vapautta!

28th!