sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Tunne sydämeni värähtely

Alasdair McLellan, Miu Miu Spring-Summer 2017.

Poden "hirvittävää" kesäflunssaa. 

Tosin flunssa ei voi olla "hirvittävä". Siksi käytin lainausmerkkejä. Kaiken ei tarvitse olla hyperbolaa, eikä jokaisen otsikon tarvitse myydä itseään kuin (vegaani)makkaraa torilla. 

Mitä vähemmän myyt, sitä enemmän haluan ostaa.

Ps. eturauhastulehdus voi olla "hirvittävä". Samoin kulmakarvojen nyppiminen.

Onneksi lääkekaapistani löytyi Duactia, Buranaa, Amppari-jätskejä ja kolmiolla varustettua yskänlääkettä ― joka tosin liikaa nautittuna saa sydämeen hakkaamaan kuin viimeistä päivää. Uskokaa pois, sillä nielaisin eilen illalla 20 milligrammaa kymmenen sijaan.

Olo oli kuin "Kanella, mutta ilman chestbursteria". Tämä on Alien-viittaus. Harmi muuten, että toukokuussa ensi-iltansa saanut Covenant oli niin laimea ja saman vanhan toistoa. Pidin idearikkaammasta Prometheuksesta ehdottomasti enemmän. 

Voitko kuvitella, kuinka pettymyksellistä olisi kuulla, että Jumala loi meidät vain siksi, että hän sattui kykenemään siihen? Että meillä ei ole mitään tarkoitusta?

Ridley Scottin ohjaama ensimmäinen Alien-elokuva opetti minulle, että hirviö voi olla kaunis  ja luonteeltaan seksuaalinen. 

Moni nuori tyttö oppi tämän saman Disneyn animaatioelokuvasta Kaunotar ja hirviö, jonka pääosapariskunta jakautuu isoon, jykevään mieheen (hirviö) ja pieneen, hentoiseen tyttöön. Olen jopa kuullut Kaunottaren hirviötä luonnehdittavan monen nuoren ensimmäiseksi seksisymboliksi!

Opin Alienista myös sen, että ei missään nimessä kannata kurkkia isokokoisten, limaisten, nahkaisten, väräjävien munien sisälle. Sieltä voi lentää jotain ikävää.

***

Mitä muuta on tapahtunut? Olen yrittänyt nauttia kesästä. Luonto, kasvit, kukat ja puut vetoavat minuun enemmän kuin ennen. Kävin jopa Talvipuutarhassa ja ostin kotiini kasvin. Olen jollakin tapaa "palannut luontoon". Haluan hiljaisuutta ja rauhaa ja vihreää limeteetä takapihan punaisella puupenkillä. Meri tuoksuu hyvältä, mutta venebensa tuoksuu vielä paremmalta.

Joskus haluan kuitenkin kuulla musiikkia. Unioninkadun Steinway Piano Galleryssä esiintyi kesäkuun loppupuolella nuori korealaissyntyinen pianisti Jason Bae (Before Anyone Else), joka soitti Maurice Ravelin kauniin Miroirs-sarjan oudon hyvin.

Olen Ravelin suuri fani. Hänen pianoteoksensa ovat pianistisesti vaativia ja lennokkaita, mutta niissä on aina myös kauniita teemoja ja sointuja. Impressionismi saa olla sameaa, muttei kuitenkaan liian sameaa. Sillä kukapa haluaisi liian sameaa?

Ravel sovitti useita pianoteoksiaan orkesterille. Viisiosaisen Miroirsin kolmas osa Une barque sur l'océan vyöryy kuin meri. Oletteko muuten panneet merkille, että musiikilla voi kuvata vettä ja ukkosta, muttei mitään muuta?

Muita huomioita musiikista: Kolmesta siskoksesta koostuva amerikkalaisyhtye HAIM julkaisi juuri uuden levynsä Something to Tell You, jonka mainoskuvat näyttivät enemmän muotikuvilta kuin perinteisiltä promokuvilta. Valokuvaajana toimi nuori brittiläinen muotikuvaaja Laura Coulson. Onnittelut tyylikkäästä kampanjasta!

***

Näin nuhaisena olen käynyt läpi tietokoneeni tuhansia kirjanmerkkejä. Panin merkille, että blogit ovat ohi. Varsinkin kaikki muotipainotteiset ovat siirtyneet Instagramin puolelle. Uuden Suomen blogit voivat varmaan ihan hyvin, mutta kuka niitä jaksaa lukea?

Sivustomme Recommended-linkkilista on nyt siis päivitetty täysin. Olen jakanut linkkilistat näin: Uutiset & lehdet; Aktiviteetit, festivaalit, museot ja tapahtumatMuoti & blogitTaide & designViihde & podcastit; MusiikkiKirjat & kirjoittaminen; Shoppailu & brändit.

Juhlistan uutta linkkilistaa Alasdair McLellanin valokuvilla.