***
Alkumyytti?
Perustin An Expensive Polyester Jacket -blogin kesällä 2013.
Olin pohtinut bloggaamisen aloittamista jo melko pitkään, mutta minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään sanottavaa. Toisin sanoen vähättelin mielipiteitäni.
Olin myös pitänyt taukoa luovasta kirjoittamisesta jo jonkin aikaa, sillä koin vahvasti, että kaikki merkityksellinen on jo sanottu. Tätä se on elää postmodernissa ajassa.
Olin sitä mieltä, että suurin osa bloggaajista halusi tuoda vain itseään esille. Blogit olivat egoprojekteja. Hyvin harva kirjoitti mistään muusta kuin henkilökohtaisesta elämästään. Kaikki ne vatsalihakset, kalliit nahkalaukut ja lattean pöllöt sitaatit elämän tarkoituksesta! En halunnut kuulua tähän tollojen joukkoon mistään hinnasta.
Näitä tuntemuksia kuvaavat hyvin ensimmäiset tähän blogiin kirjoittamani sanat: "Miksi tämä blogi on olemassa? Onko siihen mitään järkevää syytä?" Huomatkaa tämä nuorehkon miehen epävarmuus.
Tein heti alkajaisiksi perustavanlaatuisen päätöksen: kirjoitan pseudonyymilla John kaikesta muusta paitsi itsestäni. Minua hieman yrjötti ajatus siitä, että kertoisin omasta elämästäni yhtään mitään. Se kuuluu vain minulle. Olen kuitenkin oppinut suhtautumaan kaikenlaiseen paljasteluun hieman rennommin viiden vuoden bloggaamisen jälkeen. Yritän silti pysyä asiassa.
Blogin perustamisen jälkeen kaikenlainen vähättely ja itsensä ruoskiminen alkoi vähentyä. Mitä enemmän kirjoitin, sitä enemmän löysin sanottavaa. Kiitos ystävilleni kannustavasta palautteesta.
Nimi?
Bongasin keväällä 2013 mielipiteitä vahvasti jakavan muotisuunnittelija Hedi Slimanen uudelleenbrändäämän Saint Laurent Paris'n polyesteritakin, jonka hinta oli 61 000 Yhdysvaltain dollaria. Tilasin niitä saman tien kaksi kappaletta.
Takki jäi mieleeni. Mietin sitä bussissa istuessani, vessassa istuessani ja töissä istuessani. Kallis polyesteritakki puhutti minua ja ystäviäni, mutta ei saanut mediassa sen kummempaa huomiota. Olin hieman ärsyyntynyt. Tästä typeryydestä tulee puhua enemmän!
"One day you're in, the next day you're out", sanoo Heidi Klum. Yhdyn häneen kaikin mahdollisin tavoin, mutta juuri vaikkapa muotimaailmasta puhuttaessa jatkaisin tätä sitaattia ehkä seuraavasti: "...but the day after that you're probably, most likely, in again."
Kulttuuri muuttuu uskomattomalla vauhdilla. Ihmiset eivät vain unohda mennyttä, vaan heidän täytyy unohtaa mennyt ― näin tehdään yksinkertaisesti tilaa uudelle. Kukaan ei välitä Bill Clintonista, Monica Lewinskystä tai Hedi Slimanen polyesteritakista tänään enää yhtään pätkää. Mutta pitäisikö heidän? Mistäkö minä tiedän!
Moraali?
Olen kirjoittanut blogin jokaisen sanan itse, mutta kaikki kuvamateriaali on valitettavasti
En teeskentele omistavani yhdenkään kuvan oikeuksia, ja jos joku uhkaa minua pelottavalla lakisyytteellä ja massiivisilla sakoilla, lupaan ehkä harkita joidenkin kuvien poistamista.
Filosofia?
Haluan jakaa asioita, jotka kiinnostavat, puhuttavat ja mietityttävät. Haluan kirjoittaa siitä, mistä pidän, enkä siitä, mistä en pidä.
Kirjoittajana on olennaisen tärkeää olla kriittinen ― mikä ei kuitenkaan tarkoita nykyään netissä niin usein esiintyvää ylikriittisyyttä.
Haluaisin ennemmin esiintyä asioiden fanittajana. On niin hyvin helppoa julistaa, mistä ei pidä tai mitä vihaa tai mikä on täyttä kakkaa. Uskaltaisitko kertoa, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä? Minä uskallan!
Koomisen kallis ja typerän näköinen polyesteritakki oli se urkupiste, baseline, hyppy- tai ponnahduslauta, joka kannusti kirjoittamaan tästä oudosta ajasta ja sen ilmiöistä.
Jos tämä blogi olisi Batman, niin Saint Laurentin polyesteritakki olisi Jokeri. Me täydennämme toisiamme. Ei, me tarvitsemme toisiamme.
Helsingissä 27. kesäkuuta 2018
John
An Expensive Polyester Jacket
 |
| Sitting, writing, thinking, stinking. |
Kuka olet John?
VastaaPoistaOlen mies.
PoistaOletko Jouni Hynynen?
VastaaPoistaMuistutan Jouni Hynystä.
Poista