Pikablogi: Monoclen kuulustelu

Bill Murray, Moonrise Kingdom (2012).

Hyvää perjantaita! Työviikko on melkein ohi. Vastaan tänään Monoclen uutiskirjeen kysymyksiin.

Kirjoitin maanantaina uutiskirjeistä. Monocle revolverihaastatteli Helsingin Sanomien vastaavaa päätoimittajaa Kaius Niemeä viime lauantain Monocle Weekend Editionissa.

Aion nyt vastata näihin samoihin kysymyksiin.

Kuulustelija / Editio 49
Raine J. Huvila

An Expensive Polyester Jacket on yksi Suomen vähiten luetuista blogeista. Raine J. Huvila perusti Polyester Jacketin vuonna 2013 ja toimii sen vastaavana päätoimittajana, ainoana toimittajana, toimitussihteerinä, oikolukijana, kuvaeditorina ja IT-tukena. Huvila on kirjoittanut lähiaikoina myös muun muassa Suomen YK-liiton Maailman parhaat uutiset-, We Jazz Magazine- ja Haaga-Helia eSignals -julkaisuihin. Nyt Huvila paljastaa Monoclelle mediarutiininsa.

Mitä uutislähteitä luet herätessäsi?
Kurkkaan aluksi Helsingin Sanomien, Ylen, The Guardianin, The New York Timesin ja The New Yorkerin push-ilmoitukset. Tämän jälkeen luon silmäyksen Facebookiin (tiedän, olen vanha käpy), Instagramiin, Twitteriin ja Redditiin.

Kahvia, teetä vai mahdollisesti jotain pressoa uutisotsikoiden kanssa?
En ole juonut kahvia enää viiteen vuoteen. Juon teetä, mutten aamuisin, sillä vihreän teen tanniinit kuivattavat suuta aika pahasti. Juon siis ensimmäisen teeni iltapäivällä lounaan jälkeen. Minulla on vaihtelevasti melko paha Pepsi Max -addiktio. Olen ollut kuivilla tämän vuoden, kiitos Anonyymit PeMa-addiktit -ryhmän.

Kuunteletko mahdollisesti radiota tai Spotifyta?
Olin nuorempana suuri radion fani, mutta nykyään kuuntelen enää podcasteja. Spotify soi koko ajan kotona ja kuulokkeissa.

Mitä lauleskelet suihkussa?
Vanhoja amerikkalaisia jazz-standardeja. Tosin laulan vain melodiaa, sillä en ikinä muista lyriikoita.

Tilaatko sanomalehtiä vai ostatko niitä kioskeilta?
Helsingin Sanomien paperiversio tippuu joka aamuyö postiluukustani.

Nimeä viisi aikauslehteä, joita luet viikonloppuisin sohvalla maatessasi
Ensin nimeän tietenkin kolme New York -lehteä: The New Yorker, The New York Times ja New York Magazine. Suomalaisista mainittakoon Journalisti ja Image.

Oletko tilaaja vai lehtikioskilla selailija?
Olen selailija. Prisman lehtiosasto on ihan mukiinmenevä.

Vierailetko kirjakaupoissa tihkuisina lauantaiaamupäivinä?
Vierailen Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa aina tarpeen mukaan. Käyn yleensä samalla Hagelstamin divarissa, joka on Niteen naapurissa. Myös Akateeminen kirjakauppa kuuluu vakiokohteisiini.

Millainen on sunnuntain brunssirutiinisi?
Appelsiinimehua "roskilla", jazzia kaiuttimista ja pianosta.

Mitä sanoma- ja aikauslehtiä löytyy ruokapöydältäsi?
Pino Hesareita.

Katsotko illan uutislähetykset?
Hyvin harvoin. Joskus illalla surffailen telkkarikanavia suihkusta tullessani. Katson aamuisin sivusilmällä Ylen aamua.

Mitä kuuntelet ennen nukkumaanmenoa?
Kuuntelen yleensä podcasteja tai katson yhden jakson jotain telkkarisarjaa. Viimeaikoina olen katsonut Killing Eve-, ja Fleabag-sarjoja.

Radion toinen tuleminen

Lukisinko vai kuuntelisinko?

Radio on hieno media.

Radio-ohjelman aktiivinen kuuntelu on jollakin tapaa paljon intiimimpää kuin television katselu. Radiossa saa nimittäin hölistä, assosioida vapaasti ja miettiä ääneen. Televisiossa taas seurataan tarkemmin käsikirjoitusta, joten myös kiusallista ponötystä esiintyy useammin.

Radio antaa tilaa keskittyä, ajatella.

Pidän siis radiosta - mutta rakastan podcasteja.

***

Applen iPodin ja iTunesin myötä yleistyneet podcastit ovat tilattavia radio-ohjelmia - tai radio-ohjelmien tyyppisiä audiolähetyksiä - joita ladataan omalle tietokoneelle tai älypuhelimeen, ja joita voi kuunnella vaikka lenkillä, töissä tai vessassa. Radiossa hyvä ohjelma jää usein kesken, mutta podcastia voi jatkaa aina halutessaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäi.

Ja kuinka paljon hyvin toimitettuja podcasteja löytyykään.

***

Ensimmäinen radio-ohjelma tai podcast, johon jäin koukkuun, oli Radio Helsingin filosofinen Tukevasti ilmassa -keskusteluohjelma, jossa Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander puhuvat melko vapaasti aiheesta kuin aiheesta. Filosofiparivaljakon aiheita ovat olleet lähiaikoina mm. vastuu, maku ja ikä. Keskustelu on poukkoilevaa, ja usein itse aiheeseen ei lähetyksen aikana ehditä lainkaan.

Yleensähän juuri sivutuote on se tärkeämpi tuote. Se syntyy rennommin, pinnistelemättä, ja kertoo olennaisen.

Paras keskustelu on rentoa, sensuroimatonta.

***

Loistavia podcast-tuottajia ovat mm. Radio Helsinki (Tukevasti ilmassa, Rakkaudesta, Musaneuvosto, Norsuradio); YLE (Olit Jari Sarasvuosta sitten mitä mieltä tahansa, hänen keväällä tekemänsä ohjelma oli mielenkiintoinen ja rehellinen. Esimerkiksi hänen ohjelmansa riippuvuuksista ja alkoholismista oli suoraa, fiksua puhetta); Amerikkalainen NPR eli National Public Radio (Fresh Air, All Things Considered); Nerdist, Chris Hardwickin isännöimä popkulttuuriohjelma; Overthinking It, nörttien popkulttuurijutusteluohjelma, jossa analysoidaan mm. teinisarja Gossip Girliä; WTF with Marc Maron, stand-up-koomikko-neurootikko Marc Maronin haastatteluohjelma, jossa hän kertoo elämästään hyvinkin yksityiskohtaisesti ja haastattelee sitten pääasiassa koomikkoja ja näyttelijöitä.

***

Kuuntelijan tai lukijan ja toimittajan välille voi muodostua läheiseltäkin tuntuva suhde. Aivan kuin tuntisin hyvinkin ilmassa olevat filosofit tai kyynisen Marc Maronin. Tiedän myös, että Helsingin Sanomien Harri Uusitorppa kirjoittaa jazzista minua miellyttävästi, jollakin tapaa oikein.

Nämä toimittajat ja keskustelijat ja minä, me olemme kaikki samalla puolella.

Hän puhuu niin kauniisti. Hänen äänensä on niin rauhoittava. Hän ymmärtää minua.

***

Muita mediahuomioita: MTV3 näyttää tänään illalla viimeisen 45 minuuttia -ajankohtaisohjelman. 45 minuuttia on ylemäinen laatuohjelma, jota on toimitettu hyvin ja joka on voittanut useita palkintoja journalismin saralla. Ohjelman loppuminen 17 vuoden jälkeen on hyvin surullista. 45 minuuttia on antanut kaupalliselle maikkarille uskottavuutta.

Ripsa Koskinen-Papunen, sinua tulee ikävä.

Surullista on myös se, että Ylen Pressiklubin lähetyksen kesto lyheni viime keväänä.

Pressiklubin mielivieraitani ovat Saska Saarikoski ja Matti Apunen. Saarikoski osaa puhua kulttuurista ilman tunnelatauksia ja Apunen on puheessaan tehokas ja sivaltava. Ruben Stiller on hyvä, humoristinen toimittaja. Myös hänen kolumninsa Image-lehdessä ovat hyvää tavaraa.

On todella sääli, että tällaiset kriittiset televisio-ohjelmat eivät saa kannatusta.

Isn't it a pity.

Mutta onneksi Radio Helsinki pelastui!

***

Oletteko muuten huomanneet, että isot, kaupalliset radiot palkkaavat juontajikseen missejä ja muita sikahyvännäkösiä julkisuuden henkilöitä, ja mainostavat sitten näitä radio-ohjelmiaan televisiossa? Tämä koko kuvio on huvittavan outo.

Rakastin toki Esko Eerikäisen analyyttistä keskusteluohjelmaa.