Don Draper, arriving. |
New Yorkin mainosmaailmaa 1960-luvulla kuvaava televisiodraama Mad Men loppuu. Sarjan seitsemäs ja viimeinen kausi alkaa 13. huhtikuuta.
Kausi on tosin jaettu keskeltä kahtia, ja vihoviimeiset seitsemän jaksoa esitetään vasta ensi vuoden keväänä. Tämä vaimentanee hieman sarjan loppumisesta koituvaa iskua.
Mad Menin laadusta ja menestyksestä saadaan kiittää sen luojaa ja vastaavaa tuottajaa Matthew Weineria, joka työskenteli aiemmin The Sopranosin käsikirjoittajana.
***
Kun Mad Men alkoi, moni leimasi sarjan pelkäksi vaatteilla koreiluksi. Totta, sarjan costume designer on hyvin osaava ja pätevä, mutta niin ovat myös sen ohjaajat, kirjoittajat, kuvaajat, näyttelijät ja set decoratorit.
Jos Mad Menissä esiintyvä hahmo lukee Life-lehteä, on se varmasti oikealta vuodelta ja oikealta kuukaudelta. Samoin autot, tupakka-askit ja televisiot ovat oikeaa vuosimallia. Ajankuva on kielenkäyttöä myöten autenttinen. Mutta keskiössä ovat sarjan taitavasti kirjoitetut ja näytellyt hahmot.
Onnistun kyllä kehumaan Mad Menin mitä osa-aluetta tahansa, sillä olen fani. Pidän 1960-luvusta muutenkin; se ei ole minulle aikakautena lainkaan passé. Pidän tuon ajan muotoilua ja musiikkia edelleenkin toimivana ja kauniina.
***
Mad Meniä on analysoitu runsaasti. Omasta mielestäni se on parasta amerikkalaista viihdettä.
Vaikka Mäddis sijoittuu 1960-luvulle ja kuvaa tätä muutosten vuosikymmentä taitavasti, on se ennen kaikkea character study Jon Hammin taitavasti esittämästä mainosmies Don Draperista.
Don on ulkoisesti mitattuna Madison Avenuen menestynein mies, mutta ihmisenä hän on rikki. Tämä miehuuden kuvaus on tehty taidokkaasti ja säälimättömästi.
Mad Men näyttää, kuinka monimutkaisia ja ristiriitaisia olentoja me olemmekaan.
Don. |
Roger. |
Megan. |
Betty. |
Pete. |
Joan. |
Peggy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.