Jurassic World

Chris Pratt, näkyykö isoja dinoja?

Siteeraan heti alkuun bloggaavaa siskoani Monomosteria: "Tulin kirjoittamaan päivitystä siitä, etten ole saanut viikkoihin mitään kirjoitettua."

Mono, John ymmärtää sinua hyvin syvällisellä tasolla. Viimeaikoina elämäni on ollut niin raskasta kyntöä sekä täynnä tylsiä aikuisten velvoitteita, etten ole ehtinyt kirjoittamaan edes rakasta blogiani.

Olen ollut täynnä perspiraatiota, mutta vailla inspiraatiota. Tämä kirjoittamattomuus on ollut raastavaa, enkä pidä siitä, etten voi tehdä niitä asioita, joita todella diggailen. En siis ole toteuttanut itseäni saati nauttinut elämästäni. Olen vain potenut elämää, ja kainaloissani on muhinut jäätävä soija. Se on epämiellyttävän tuntuista! Tekee koko ajan mieli vaihtaa paitaa.

Mikäpä siis auttaisi tähän elämän ahdinkoon? Mikä piristäisi ihmistä? Tietenkin asioiden fanitus! On olennaisen tärkeää ― ei, vaan välttämätöntä! ― tykätä asioista, sillä ilman fanitusta elämä on vain työtä ja puurtamista, vailla fiilistelyä ja intohimoa.

Vai onko työ jollekulle intohimo? Anyone? Kuinka monta kättä nousee ylös? Yksi ainakin. Stubb, arvasinhan minä. No niin, voit laskea sen jo alas. Ihan oikeasti, voit lepuuttaa välillä sitä kättäsi. Minä uskon kyllä.

***

Olin kahdeksan, kun Steven Spielbergin ohjaama dinoelokuva Jurassic Park ilmestyi vuonna 1993. Se laajensi tajuntaani enemmän kuin yksikään psykedeelinen päihde tai progressiivinen rock-albumi. Jurassic Park sai mielikuvitukseni lentämään. Se oli elokuva, joka oli tehty juuri minulle.

Koen edelleenkin erityisiä hyvänolon tunteita tällaisten lapsekkaiden asioiden fiilistelystä. Ja kas, tänään ilmestyi tajuttoman upea Jurassic World -traileri, jossa Chris Pratt ajaa moottoripyörällä Velociraptoreiden juostessa hänen rinnallaan. 

Elämä onkin ihanaa.

Jurassic World ilmestyy ensi vuoden kesäkuussa. Sen ohjaajana toimii Colin Trevorrow, jonka kekseliäs aikamatkustus-indie Safety Not Guaranteed ilmestyi vuonna 2012.

Trevorrow avautui Jurassic Worldin tekemisestä Slashfilm-nettisaitille viime toukokuussa:

"This film picks up twenty-two years after Jurassic Park. When Derek Connolly and I sat down to find the movie, we looked at the past two decades and talked about what we’ve seen. Two things came to the surface. One was that money has been the gasoline in the engine of our biggest mistakes. If there are billions to be made, no one can resist them, even if they know things could end horribly. The other was that our relationship with technology has become so woven into our daily lives, we’ve become numb to the scientific miracles around us. We take so much for granted. Those two ideas felt like they could work together. What if, despite previous disasters, they built a new biological preserve where you could see dinosaurs walk the earth… and what if people were already kind of over it? We imagined a teenager texting his girlfriend with his back to a T-Rex behind protective glass. For us, that image captured the way much of the audience feels about the movies themselves. 'We’ve seen CG dinosaurs. What else you got?' Next year, you’ll see our answer."