Täysi kuu

Bolaji Bodejo, mies puvussa.

Röhnötin eilisiltana sohvallani ja surffailin telkkarikanavia läpi.

Sitten nappasi: YLE Teema näytti Täysi kuu -nimisen keskusteluohjelman vuodelta 1992. 

Otin iPhonen käteeni, googletin hieman ja opin, että Ylellä on ollut nyt elokuussa meneillään Rajatietoa-teemakuukausi.

Jos miettii teemakuukaudelle aihetta, on rajatieto ehdottoman loistava valinta!

***

Täysi kuu -ohjelmassa puhuttiin yliluonnollisesta. 

Keskustelemassa olivat filosofi Esa Saarinen, lääkäri-ufotutkija Rauni-Leena Luukanen ja sairaalapastori Harri Helle.

Kyllä, kattaus oli erittäin herkullinen.

***

En kuitenkaan aio kirjoittaa nyt paranormaaleista ilmiöistä tai Xenomorpheista. 

Keskustelijoiden väittely metafyysisestä (vai ontologisesta?) oli ehdottoman mielenkiintoista ja viihdyttävää, mutta haluan nyt keskittyä itse ohjelmaan ja sen kulkuun.

Vuonna 1992 tehtiin nimittäin parempaa telkkaria.

***

Studiovieraiden annettiin puhua rauhassa ja perustella omia näkemyksiään, olivat ne sitten miten hulluja tahansa.

Juontaja tai vastaväittäjä ei esittänyt joka käänteessä vasta-argumentteja tai puuttunut keskusteluun esimerkiksi häiritsevällä tuhahtelulla tai oudolla elekielellä.

Ohjelmassa pysyttiin aiheessa. Kellään ei ollut pakonomaista tarvetta mennä lähetyksessä koko ajan jollain tapaa eteenpäin. 

Ohjelmalla ei ollut tarvetta olla koko ajan dynaaminen. Dynaaminen on muuten staattisen vastapari. Pidän ehdottomasti staattisista keskusteluohjelmista.

Ei turhia inserttejä. Ei tyhjiä asiantuntijalausuntoja. Vain keskustelua entisistä ja tulevista elämistä, kristinuskosta ja ufoista.

***

Täysi kuu oli vastakohta esimerkiksi Ylen Ajankohtaisen kakkosen teemailloille, joissa vastakkainasetellaan, väitellään ja huudellaan niin että sylki lentää vastapäisen kansanedustajan solmioneulalle.

Vaikka asia olisi arka, voidaan silti olla ihmisiks. Tai vaihtoehtoisesti humanoideiks.

Siispä te television olennot: staattistukaa!