Flow Festival 2013

Villi yleisö.

An Expensive Polyester Jacket aikoo osallistua Flow-festivaaleille myös Herrain vuonna 2013. 

Olen käynyt Flow'ssa jo melkein kymmenen vuotta, siitä asti kun festivaali pidettiin vielä Helsingin keskustan VR:n makasiineilla. Muistan hyvin sekä jazzyhtye The Five Corners Quintetin soiton tuoreuden että räppäri Ruudolfin räjähtävän energian. Sekä ne kaikki hipit, joita festivaali veti puoleensa.

Muistan myös, kun makasiinit paloivat poroksi. Satuin nimittäin olemaan keskustassa juuri palon aikaan. Vahva sukupolvikokemus. Otin liekeistä valokuvia. Tuli kuumotti kasvojani.

***

Suvilahti on kiva alue Flow'lle, mutta tuntuu, että se myydään joka vuosi hieman liian täyteen. Varsinkin illan hämärtyessä alueella liikkuminen alkaa olla vaivalloista. Myös kaljakarsinoiden rajaaminen ärsyttää joka vuosi: miksi festivaalikokemuksesta tehdään niin hitsin hankalaa?

Viime vuonna pidin valtavasti Justin Vernonin Bon Iver -yhtyeen avajaiskonsertista. Ja tästä pääsemmekin lisäkritiikkiin: festivaalit ovat minulle aivan liian isoja kokonaisuuksia. En osaa nauttia monesta artistista kerralla. Tulee ähky, eikä keskittymiskyky riitä.

Mutta avajaiskonsertti toimii täydellisesti, sillä se on vain yksi keikka, jota voi heti puida sen päättymisen jälkeen.

***

Kävin Turun Ruisrockissa muutama vuosi sitten, kun indierockyhtye Belle & Sebastian soitti siellä ensimmäisen Suomen keikkansa. Ruisrock eroaa Flow'sta toki monella tapaa, mutta ehkä suurin ero on Ruissalon koko. Lääniä nimittäin riittää.

Pidin siitä, että alueella pystyi keikkojen kuuntelun lisäksi vain olemaan. Nautin olostani.

Flow taas tuntuu joka vuosi valtavalta ponnistukselta - varsinkin, jos ostaa kolmen päivän lipun ja yrittää väkisin imeä itseensä koko festivaalin antimet.

Flow on kuitenkin hieno asia. Mietin joskus, kuinka vähän keikkoja ja musiikkia Helsingissä oli vaikkapa 1980-luvulla. Rock-musiikki oli nimen omaan rokkareille, ja vaihtoehtoinen ajanviete oli jääkiekko-ottelu Nordenskiöldinkadulla.

Älä sano hipsteri.