 |
| Sisarukset Mei ja Satsuki. |
Tänään aiheina lapsikaste, sisarussuhteet ja leluimurit.
Siskoni kolmikuukautinen tytär kastettiin tänään. Tilaisuus oli lämminhenkinen. Lasten ympärille on kiva kokoontua. Siinä on haastavaa olla kyyninen.
Pappi oli asiallinen ja rento, eikä hänellä ollut yhtäkään kulmaläväriä. Pappi ei myöskään muistuttanut meitä kirkon roolista ilmastonmuutoksen kitkemisessä. Emme istuttaneet yhtäkään toivon puuta.
Tässä kohtaa voisi taas kysyä sellaiseen debatoivaan äänensävyyn, että mikä on se tuote, jota kirkko haluaa myydä?
Pidin improvisoidun, lyhyen ja nuhaisen puheen. Mitä tuli mieleen?
Siskoni pojalla ja tyttärellä on kolme vuotta ikäeroa. Se on sama kuin minulla ja siskollani.
Sisarussuhde on mahdollisesti elämän pisin suhde, muistuttaa äitimme usein. Ehkä hän kannustaa meitä olemaan lempeitä ja läheisiä toisillemme.
Sisarussuhteet ovat hieman kuin nahkakengät: niitä kannattaa vaalia ja hoitaa, niin ne saattavat kestää jopa vuosia.
Juttelin tilaisuudessa sukulaisten, ystävien, vaimojen ja aviomiesten kanssa. Kysyin heiltä usein, että onko teillä sisaruksia, ja että oletteko läheisiä.
Päivän paras hetki oli kesken kastepuheiden, kun siskoni kolmivuotias poika syöksyi olohuoneeseen reppu selässä ja leluimuri kädessä. Lattialla oli muroja ja keksinmuruja.
Jotain oli tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.