Sämpläävä sukupolvi

Andy Warhol, Flowers, 1964.

Suomalaisten oma Marimekko on ollut viime aikoina uutisissa plagiaattikohujen takia.

Marimekon suunnittelija Kristina Isola kopioi ukrainalaistaiteilija Maria Primatšenkon Rotta matkalla -teoksen aika tarkasti.

Kristina ei siis sämplännyt tai remixannut, hän matki, baittasi.

***

Kristina Isola on Maija Isolan tytär. Maija suunnitteli Marimekolle sellaiset kansansuosikit kuin Unikko ja Kaivo. Aika vaikea tilanne tyttärelle: äiti on tunnustettu kansallissankari graafisessa suunnittelussa.

Olen aina säälinyt John Lennonin poikaa Sean Lennonia. Hänhän on suora kopio isästään - sekä musiikillisesti että sartoriaalisesti.

***

En ole impressionisti!

Kopiointi on taiteessa yleistä, kirjoitti Maria Petterson tänään torstaina 3.10.2013 Helsingin Sanomissa. Jutussa kerrottiin taideplagiaateista.

Ei kaikki matkiminen taiteessa ole kopiointia, vaan juuri sämpläämistä.

Jos Andy Warhol teki silkscreenin jo olemassa olevasta valokuvasta, ei hän tietenkään "kopioinut" alkuperäistä valokuvaa, vaan sämpläsi sitä; teki siitä oman tulkintansa ja versionsa.

Kohu syntyi myös Shepard Faireyn Hope-julisteesta, jossa poseeraa määrätietoisen näköinen Barack Obama. Fairey käytti teoksensa pohjana jo olemassa olevaa valokuvaa, jota hän ei itse ottanut. Valokuvaaja suuttui.

Hauskinta on tämä: Hope oli klassikko jo syntyessään, mutta kukaan ei välittänyt alkuperäisestä valokuvasta pätkääkään.

***

Ehkä tässä kohtaa tulee erotella taide ja kaupallinen taide. Marimekko kuitenkin yrittää myydä tuotteitaan mahdollisimman paljon, melko edullisesti ja kenelle tahansa. 

Tässä on iso ero taideteokseen. Warhol tosin teetätti Factoryssaan samoja teoksia lukemattomia määriä, mutta tämä olikin osa hänen nerouttaan. Teko oli myös kannanotto.

Andy Warholin tai Shepard Faireyn riffi jostain jo tunnetusta aiheesta tai aihiosta on pop-taidetta, ironiaa, parodiaa, eikä mielestäni itsessään tuomittavaa.

Jos taas Dolce & Gabbana kopioi Marimekon Unikko-kuosin suoraan bikineihinsä, on teko taas ehdottoman tuomittava, sillä D&G haluaa tehdä bikineillään vain rahaa.

***

Sampling, sämplääminen, on tutuinta ehkä hip hop -musiikin yhteydessä. Siinä käytetään usein jo olemassa olevaa biisin pätkää - esimerkiksi Jackson Fiven I Want You Back - jonka päälle lisätään rumpukoneella beat, biitti. Tämän jälkeen raidan päälle syljetään eli räpätään. Tästä syntyvä uusi biisi on oma teoksensa.

Tiesittekö, että Beyoncén Crazy In Love -kappaleessa on sample? Jär-kyt-tä-vää!

***

Ranskalainen säveltäjä Maurice Ravel sävelsi 1900-luvun alussa kauniin pianoteoksen Jeux d'eau, mikä muistutti melkoisesti Franz Lisztin aiemmin säveltämää kappaletta Les jeux d'eau à la Villa d'Este.

Kopioiko Ravel Lisztiä? Ottiko hän Lisztin teoksesta sen nimen, teeman (vesi) ja tyylin? 

Vai oliko teoksessa kenties kyse kunnianosoituksesta? Kaikki uusihan rakentuu vanhan päälle. Siksi tyhjä puhe ainaisesta innovaatiosta on aina niin kamalan kuuloista. Ihan kuin kukaan voisi innovoida tyhjästä, naps, noin vain.

***

Suosittelen Kirby Ferguson neliosaista Everything is a Remix -dokumenttisarjaa. Led Zeppelin -fanit: valmistautukaa järkyttymään.

Mitä siitä!