Lokakuisia huomioita

Rikollisjengi.

✏ Lost In Translationista kertova teksti nousi nopeasti Polyester Jacketin luetuimmaksi jutuksi. Myös New York Magazine juhli Translationin 10-vuotissynttäreitä hassulla artikkelillaan Theories on What Bill Murray Whispered at the End of Lost in Translation. 

Kuten ystäväni totesi: Se, mitä Bill Murray kuiskaa Scarlett Johanssonin korvaan, ei muuta elokuvan tulkintaa tai sanomaa mihinkään suuntaan. Sitä paitsi se oli juuri kuiskaus; ei se kuulu meille muille millään tapaa!

✏ Minulta kysyttiin viikonloppuna, miksi nimesin blogini An Expensive Polyester Jacketiksi. Vastasin jokseenkin seuraavasti: Kun viime keväänä väänsin blogilleni logoa, oli ensimmäinen testaamani sanarykelmä juuri an expensive polyester jacket. Nämä sanat näyttivät graafisesti hyviltä yhdessä, joten en miettinyt asiaa sen enempää. Ei nimellä ole niin kamalan suurta merkitystä. Kaiken voi brändätä mihin suuntaan tahansa. DSquared2 on kamala muotimerkin nimi, mutta siihen on jo totuttu. Se on hyväksytty. Apple Computer. The Beatles. Death Cab for Cutie. You get the idea.

Saint Laurent esitteli siis viime keväänä 68 000 dollarin kukkamekon ja 61 000 dollarin polyesteritakin. Jep, melko kalliita kledjuja. The Fashion Spot kirjoitti tästä juuri Milanon muotiviikkojen aikaan: Anna Dello Russo Walks Her Dog Wearing Saint Laurent’s $68,000 Babydoll Dress.

✏ Woody Allen sanoi muistaakseni joskus, että hän ei aina ehkä nauti lukemisesta, mutta tekee sitä silti, sillä se on hänen mielestään tärkeää. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Luen siis joskus aiheista, jotka eivät kiinnosta. Yksi tällainen aihealue on talous.

Tilaan jostain syystä Taloussanomien uutiskirjettä sähköpostiini. En yleensä vieraile TalSan sivuilla noin muuten, mutta uutiskirjeestä bongaa välillä edes jotain mielenkiintoista. Näitä artikkeleja sitten kertyy selaimen kirjanmerkki-kansioon valtavat määrät, joita yritän lukea pois aika ajoin.

Keskityin siis talouden maailmaan muutaman tunnin ajan. Ei iskenyt tälläkään kertaa.  Tämä  bisnes, se on jotenkin niin mielikuvituksetonta, tylsää. Kymmenistä artikkeleista parhaat olivat ehdottomasti Töissä moikkaaminen on sivistystä ja Näin moikkaat työpaikallasi. En ihmettele, miksi ihmisten usko talouteen horjuu.

✏ Nettisensaatio Musta Barbaari on loistava ja pumpattu! Tällaista on kaivattu. Humoristinen keskustelu maahanmuutosta ja nigga- ja neekeri -sanojen vapauttaminen tekee hyvää meille kaikille. Huumori parantaa. On tietenkin myös tärkeää olla revitty.

✏ Katsoin viikonloppuna Sofia Coppolan The Bling Ringin. Se oli täydellinen kuvaus tästä sekopäisestä feimi-sukupolvesta. Coppolahan tavallaan vain näyttää mitä tapahtuu eikä koristele sitä lainkaan. Bling Ringissä tämä estetiikka oli viety jo aika äärimmilleen. Kamera seisoi jämäkästi paikallaan, ja kuva näytti muutenkin aika kylmän digitaaliselta. Bling Ring ja Marie Antoinette perustuivat valmiiseen materiaaliin. Lost In translation ja Somewhere ovat täysin originelleja, ja täten myös mielestäni syvällisempiä ja parempia elokuvia.

Bling Ring oli myös hyvin castattu. Leslie Mann oli loistava Angelina Jolieta ihannoivana LA-äitinä. Katie Chang loi pelottavan kuvan luksuksenhimoisesta ja manipuloivasta jengipomosta. Emma Watson loisti tyhjäpäisen Nickin roolissa. Watson kertoi ennen elokuvan kuvauksia, ettei hän halua tehdä Nickistä karikatyyriä, vitsiä, vaan oikean hahmon.

Hän twiittasi näin: "Twitterers meet Nicki, Nicki meet twitterers." "Nicki likes Lip Gloss, Purses, Yoga, Pole Dancing, Uggs, Louboutins, Juice Cleanses, Iced coffee and Tattoos."

Emma & Sofia.