Doutzen Kroes

Kroutzen Does.

Ovatko mallit aina anorektisia, tyhmiä, liian nuorina muodin pariin valjastettuja vaatepuita?

Vai olisiko mitenkään mahdollista, että malli toimisikin positiivisena roolimallina, joka käyttäytyisi esimerkillisesti ja puhuisi fiksusti muotimaailman typeriä size zero -kauneusihanteita vastaan?

Hollantilainen Doutzen Kroes edustaa klassista ja tervettä kauneutta. Nuorempana hän toivoi pikaluistelijan uraa, mutta nykyään moni tuntee hänet kosmetiikkajätti L'Oréalin kasvona.

Aivan kuten voi olla hyvä metsuri tai taksikuski, voi olla myös hyvä malli.

***

Doutzen on kritisoinut useasti mallimaailman kieroutuneita kauneuskäsityksiä. Hän on jopa todennut, ettei hän edes itse mahdu sample size -kokoisiin vaatteisiin. Tässä ollaan selkeästi jonkinlaisen kaksoisstandardin parissa, sillä Doutzenhan on silminnähden melko hoikka.

Hyvä lukija. Ei sinunkaan tarvitse mahtua liian pieniin vaatteisiin. Kaikki on hyvin.

***

Doutzen esiintyi juuri Sunday Telegraph -lehden editorialissa, jonka kuvasi Will Davidson.

"If they think I'm too fat, I'd rather not do the job."

Kohtaamispaikalla Monocle & Tyler Brûlé

Opas parempaan elämään.

✏ Monocle

Monocle-lehden perustaja ja päätoimittaja Tyler Brûlé kertoo uudesta The Monocle Guide to Better Living -kirjasta Helsingin Stockmannin Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalla huomenna torstaina 21. marraskuuta klo 18.00.

Brûléä haastattelee - entinen yleläinen, nykyinen monoclelainen - toimittaja Markus Hippi.

✏ Starbucks

Ainakin vuoden kestäneen hypen jälkeen Starbucks avasi viime viikolla vihdoin ja viimein kahvilan Stockmannin Akateemisen kirjakaupan entisen lehtiosaston paikalle. Kävin tänään Akateemisessa selailemassa lehtiä, ja Starbucksiin oli edelleen muutaman kymmenen metrin jono kahvinhimoisia teini-ikäisiä.

En voinut olla huomaamatta hillittyjen ja kultivoituneiden kirjaihmisten paheksuvia katseita, kun caffè macchiatojaan litkivät selfie-sukupolven nuoret melusivat naapurissa. Tyylikkään hiljaisesta kirjakahvilasta tulikin äänekäs hengailumesta.

Kritisoin myös Akateemisen kirjakaupan uusia lehtihyllyjä, jotka ovat aivan liian matalia ja aivan liian lähellä toisiaan. Haluamansa lehdet löytää vain jatkuvan kumartelun jälkeen.

Hype!

✏ Hypebeast

Ostin Akateemisesta kirjakaupasta Hypebeast-lehden uusimman numeron, jonka kansijuttu kertoo streetwearbrändi Supremesta ja sen ujosta perustajasta James Jebbiasta.

Akateeminen on lehtien suhteen kiitettävästi ajan hermolla, ja se tuo uusia, mielenkiintoisia kulttuuri- ja muotijulkaisuja tänne kylmään Suomeen asti. An Expensive Polyester Jacket nostaa tästä Akademiskalle peukut pystyyn!

✏ Happy Socks

Ruotsalainen sukkamerkki Happy Socks on avannut pop-up -liikkeen Helsingin Iso Roobertinkadulle. Liike myy värikkäiden sukkien lisäksi mm. mukeja, kyniä, muistikirjoja, kangaskasseja ja iPhone-kuoria, ja seinillä roikkuu David LaChappellen outoja valokuvia.

Joka ikinen kerta kun minulla on Happy Socksit jalassa, niitä ihmetellään ääneen, ja usein joku myös utelee, mistä oikein olen ostanut ne. Nämä sukat aiheuttavat ihmisissä siis melko vahvoja reaktioita. Ja mitä formaalimpi asusi on, sitä enemmän kuviolliset sukat muita järkyttävät.

Putiikki on auki vuoden loppuun asti.

✏ Kakkugalleria

Kakkugalleria sijaitsee Erottajalla Designforumin tiloissa. Sieltä saa hyviä tuulihattuja.

The Monocle Guide to Better Living, 2013.

My o My, Bape, Murakami, Audrey, Joni

✏ My o My
My o My pyörittää kahta muotiliikettä Helsingin keskustassa: Naisten myymälä sijaitsee Aleksilla, miesten myymälä Erottajalla. Miesten puolella myytäviä suosikkejani ovat muiden muassa Nanamica, Mismo ja Gitman Vintage. Ne kaikki ovat klassisia, laadukkaita brändejä, joiden tyyli sekä vaatteissa että laukuissa on pistämätön.

Nyt My o My on avannut myös nettikaupan. An Expensive Polyester Jacket suosittelee lämpimästi.

✏ Bape
Japanilainen muoti- ja streetwearbrändi A Bathing Ape juhlii 20-vuotista taivaltaan näyttelyllä Bapeland. Camouflage-kuoseistaan ja värikkäistä sneakereistaan tunnettu A Bathing Ape, tuttavallisemmin Bape, on urbaanin muodin isoisä ja edelläkävijä, joka on lukuisine kollaboraatioineen ollut varsinkin hip-hop -sukupolven suosikkimerkkejä.

Bape on hinnoitellut vaatteensa tunnetusti kuin ranskalainen couture-talo. Ehkä juuri siksi se on esimerkiksi Pharrell Williamsin ja Rihannan suosikkeja.

A Bathing Apen perustaja, tuottaja-eksentrikko ja popkulttuuri-entusiasti Nigo jätti perustamansa yhtiön muutama vuosi sitten, mutta on nyt avannut Tokion studionsa yleisölle juhlavuoden kunniaksi. Hän todella rakastaa Planet of The Apes -elokuvia, Andy Warholia, Eamesin pariskuntaa, lenkkareita, Iron Mania, KAWSia ja Louis Vuittonia. Bongatkaa allaolevasta kuvasta myös suomalaisen Eero Aarnion Pony!

✏ Murakami
Jatketaan Japanilla. Japanilainen taiteilija Takashi Murakami on luonut yhteistyössä amerikkalaisen muotilehti Harper's Bazaarin kanssa editorialin, jossa esiintyvät Murakamin persoonalliset hirviöt. Mallina kuvissa poseeraa Polyester Jacketin suosikkeihin kuuluva Angela Lindvall. Kuvat otti Jason Schmidt.

✏ Audrey
Näin kesäkuussa Lontoossa tämän tv-mainoksen, jossa Audrey Hepburn on herätetty henkiin teknologian avulla. Lopputulos on kiehtova, outo ja jokseenkin perverssi. Kuvauksissa käytettiin kahta Audrey-look-a-likea, joiden kasvojenpiirteet sulautettiin tietokoneella yhteen. Tämä on selkeästi jonkinlainen virstanpylväs siinä, mitä digitaalisuudella voidaan saavuttaa.

"Your scientists were so preoccupied with whether or not they could that they didn't stop to think if they should." - Dr. Ian Malcolm, Jurassic Park

✏ Joni
Laulaja-lauluntekijänä ja sittemmin myös taidemaalarina tunnettu Joni Mitchell täytti 70 vuotta! Onnea, Joni! Muistan luulleeni pitkään - noin 10 vuotta sitten - että Joni on jo kuollut.

Jos et tunne Jonin tuotantoa, aloita levystä Blue. Se on mestariteos tunnustuksellisessa laulaja-lauluntekijägenressä. "I wish I had a river..."

Bapeland, 2013. 

Laihduttamisella saa tykkäämisiä

Katsoin lauantaina Ylen Avaraa luontoa. Ohjelma käsitteli viittä eri pingviinilajia, jotka kaikki saapuvat kesäisin pesimään Falkland-saarille.

Sadat valkokulmapingviinit nousivat merestä suoraan hiekkarannalle, josta ne riensivät pesimään. Rantautuminen saarelle oli helppoa ja turvallista. Kumppanin etsintä, ja mikä parempaa, sitä seuraava duunailu, saattoi alkaa.

Sadat kalliotöyhtöpingviinit tekivät asiat hieman toisin. Ne eivät rantautuneet mukavasti hiekkarannalle, vaan jostain syystä valitsivat joka ikinen kesä saaren kallioisen kohdan, josta ne räpiköivät rantakallioille, jonka jälkeen niiden piti kavuta vielä lähes mahdottoman jyrkkä kallionseinämä päästäkseen pesimismääränpäähänsä. Kiivetessään kallionseinämää ylöspäin nämä äreästi käyttäytyvät pingviinit talloivat toisiaan säälimättömästi. Jotkut niistä eivät edes selvinneet pesimään asti, vaan kuolivat yrittäessään.

They didn't get rich, they died trying.

Baywatch.

Ystäväni ilmoitti Facebookissa laihtuneensa kuntosaliharjoittelun tähden. Ilmoitus sai ennätysmäärän tykkäyksiä.

"Mahtavaa!" kommentoivat muut.

***

Typerä karikatyyri lihavasta ihmisestä on se, että hän on laihaa ihmistä laiskempi. Tämän karikatyyrin mukaan ihmisen hoikkuus on suoraan verrannollinen siihen, kuinka tehokas ja aikaansaava hän on.

Tuntuuko teistä koskaan, että jokainen on nykyään oman alansa mega-asiantuntija ja tehokkaan dynaaminen joukkuepelaaja, joka myös harrastaa juoksua maraton-tasolla?

Moderni, menestyvä ihminen on äärimmilleen viritetty versio itsestään, hyvin lähellä ihanneminäänsä.

Melkein täydellinen ihminen.

***

Liikunta ja dieetit ovat nyt todella muodissa.

Oletteko huomanneet, kuinka tämä treenaus-lifestyle on todella saatu myytyä? 

Siis TODELLA SAATU MYYTYÄ.

Liikunnasta ja terveellisestä ravinnosta puhuvat jo nekin, joiden ei olisi ikinä uskonut sekoavan salilla käymiseen, protskuihin tai triathloniin. Enää ei vain harrasteta liikuntaa, vaan se on yhä useamman ihmisen tapa elää. Ja kuntosaleja on kohta enemmän kuin kapakoita - ei, enemmän kuin autokauppoja!

Aina, kun ajan Espooseen, näen vain kuntosaleja ja autokauppoja. 

Kapakoita on kaikkialla.

***

Salkkari-Venla esittelee lihaksiaan. Baballa on haba. Yritän vältellä tällaisia pullistelu-uutisia, mutta minkäs teet, kun netti - ei, maailma! - on niitä täynnä.

Pahinta tässä fitness-ajassa elämisessä on tämä loputon mittaaminen ja raportoiminen. Jos bongaan Facebookista vielä kerrankin jotain juoksutreeniaikatuloksia, unfrendaan välittömästi. No, en enkä unfrendaa, mutta ainakin piilotan aikajanalta.

En minäkään koko aikaa raportoi sävellysteni kehittymisestä: FMaj9, DMaj7, FSus2/A, Bb7Sus2... Hitsi, menin taas suoraan rinnakkaiseen molliin. No, onneksi en mennyt kuitenkaan dominanttiin!

Se, että luettelee asioita, lukuja tai sointuja, ei tee niistä automaattisesti mielenkiintoisia. Pitäisi osata kertoa hieman tarkemmin ja yrittää kuvailla tuntemuksiaan, ehkä jakaa asioiden merkityksiä.

Vai onko tämä kaikki vain vertailua? Minulla kesti kaksi tuntia suoriutua, mutta hänellä vain tunti, nyt tuntuu ihan scheisselta.

***

En ole tietenkään liikuntaa vastaan. Mutta kaikki nämä matkojen pituudet, kaloripitoisuudet, kilogrammat, juoksuvyöt ja treeniaikataulut. 

Voisitko kertoa, miltä se Tukholman maraton tuntui? Miksi päätit juosta sen? Millä asioilla on sinulle merkitystä?

Käyn muuten itsekin välillä lenkillä. Ei siinä ole mitään kovin erikoista.

Komediapalkinto

Koomikko Sacha Baron Cohen (Ali G, Borat, Brüno, The Dictator) vastaanotti eilen Charlie Chaplin Britannia Award for Excellence in Comedy -palkinnon.

Lavalla tapahtui onnettomuus.

✏ BBC News: Sacha Baron Cohen shocks audience with latest prank

No lungs, no lung cancer.

Yle Teema rokkaa

Thom, hymynaama.

Haluan antaa Yle Teemalle isot propsit.

(Urbaani sanakirja: propsit - kiitokset, hatunnosto, kunnianosoitukset; engl "proper respect".)

Teeman sunnuntai-illat ovat keskittyneet lähiviikkoina hyviin keikkoihin ja mielenkiintoisiin dokumentteihin. Laiskat sunnuntai-illat ovat kuin tehtyjä tällaisen laatuviihteen katsomiseen.

Viikko sitten esitetty Radioheadin The King of Limbs -keikka kaksine rumpaleineen ja iskevine synkooppeineen kuulosti mahtavalta. Solisti Thom Yorke ja kumppanit joivat rokkaamisen ohella aina välillä teetä. Uudempaa tuotantoa edustava The Daily Mail -biisi oli torvisektioineen erityisen hieno.

Eilen taas katsoin suurella mielenkiinnolla Martin Scorsesen ohjaaman George Harrison -dokumentin ensimmäinen osan. "Hiljaisesta beatlesta" kasvoi arvostettu lauluntekijä.

Se, miten George kuvaili hippien huumeidenkäyttöä, jumitusta ja yleistä aikaansaamattomuutta vetosi minuun syvästi. Huumeiden käyttö ei tee ihmisestä taiteilijaa.

Radiohead on minulle tämän ajan The Beatles.

***

Teema näytti viikko sitten myös Woody Allenin elokuvan Annie Hall. En ollut nähnyt sitä aikoihin. 

Katsoin sitä muutaman hetken, ja muistin välittömästi, kuinka paljon se merkitsikään minulle nuorempana. En ymmärtänyt sitä ehkä täysin silloin kymmenisen vuotta sitten, mutta se kyllä kiehtoi minua aivan valtavasti.

Woodyn näyttelemä hahmo Alvy Singer puhui elämästä ja asioista hyvin kyynisesti mutta myös hyvin mielenkiintoisesti.

Viikko sitten lauantai-iltana ymmärsin jotain olennaista: Alvy Singer ei enää vain kiehdo minua. 

Minä olen Alvy Singer.

***

✏ Yle Live: Paul McCartney

✏ Tästä alkoi The Beatles

✏ Yle Live: M1-studiossa Verneri Pohjola Quartet

✏ Yle Live: Radiohead - The King of Limbs

✏ George Harrison 1-2 

Alvy & Annie.

Nainen vedessä

Jim & Bill.

Toni Frissell (1907-1988) oli ansioitunut amerikkalainen valokuvaaja.

Yksi hänen tunnetuimmista kuvistaan, Weeki Wachee Springs, Florida, julkaistiin alun perin muotilehti Harper's Bazaarissa vuonna 1947.

Kuva on myös tunnettu nimellä Lady in the Water.

Vuonna 1962 se löysi tiensä pianisti Bill Evansin ja kitaristi Jim Hallin yhteislevy Undercurrentin kanteen, jonka kautta löysin itse Frisellin kauniin tunnelmalliset valokuvat.

Pianon ja kitaran duolevy ei ehkä vaikuta kamalan kiinnostavalta, mutta Undercurrenttia voin suositella varauksetta. Se sopii tähän syksyyn aivan kuin missi sopii jääkiekkoilijalle. Levy löytyy Spotifysta.

Frissell tunnettiin myös mm. John ja Jacqueline Kennedy -kuvistaan. Bill Evans tunnettiin lyyrisestä soitostaan ja heroiiniriippuvuudestaan. Jim Hallista en tiedä kuin sen, että hän on kai aina ollut kalju, ja että hän soittaa kitaraansa hyvin kauniisti.

Weeki Wachee Springs, Florida.

Marraskuun alun asioita

✏ Fiasko
Jokerilinja 550 brändättiin uusiksi alkusyksystä. Bussi 550 edustaa ns. poikittaisliikennettä: se ajaa Westendistä aina Itäkeskukseen asti. Reitti on välttämätön, vaikkakin paikoitellen turhauttavan hidas.

Uudistus herätti sekä hilpeyttä että raivoa: Linja ei ole enää nimeltään jokerilinja, vaan runkolinja. Miksi matkustajille opetettiin nimi, joka sitten vaihdettiin, syyttä, johonkin vielä tylsempään? Bussien värikin on vaihdettu sinisestä "raikkaan oranssiksi", sillä oranssi väri viestii "metromaisesta liikenteestä". Myös bussien valonäytöt vaihdettiin oranssiin. Ne eivät ikävä kyllä erotu pysäkillä odottavalle matkustajalle kovinkaan selkeästi.

HSL:n tiedotuspäällikkö Sari Kotikangas kommentoi asiaa seuraavasti:

"Nykyiset värit toimivat näytöissä huonosti. Ne on tarkoitus ohjelmoida uudelleen ennen syyshämäriä. Kokeilemme eri vaihtoehtoja, mutta luultavasti päädymme hyvinkin konservatiiviseen ratkaisuun. Esimerkiksi uuden raitiovaunun kirkkaan valkoinen tausta on ollut toimiva."

Kysyn nyt hyvän muotoilun ja designin ja asioiden toimivuuden kannattajana, että miten ihmeessä bussin näytössä käytettävä valkoinen väri voi mitenkään olla konservatiivinen? Kuka valitsee bussinsa sen värin eikä sen numeron perusteella? Kuinka paljon bussien teippaaminen oranssiksi maksoi - ja mitä sillä oikeasti saavutettiin? Linja 550:n reitti ei muuttunut lainkaan. Ainoa konkreettinen käytännön uudistus oli se, että keskiovista saa nyt nousta sisälle bussiin à la metro tai raitiovaunu.

Tuntuu, että tässä oli istuttu - ei bussissa, vaan - monissa palavereissa, ja todella innovoitu (sillä huonolla tavalla).

✏ Kylä
An Expensive Polyester Jacketin suosikkilehti Monocle raportoi Lontoon Hackneyn kaupunginosan yhteisöllisyydestä ja sen palveluista. Toimivan kaupunginosan ei tarvitse olla täysin kliininen, jotta se olisi viihtyisä ja näyttäisi kivalta, päin vastoin: hieman karuutta, ja se tuntuu aidommalta, eletymmältä ja inspiroivammalta. Kivijalkaputiikit ovat jo jotain eksoottista ja ehdottoman koettavaa.

Kävin viime viikolla kahdessa uudessa kauppakeskuksessa: Helsingin Kannelmäen Kaaressa ja Espoon Tapiolan Ainoassa. Kumpikaan ei vedä vertoja kaupungilla palloilulle ja juuri niissä kivijalkaputiikeissa pyörimiselle. Mutta hei, minä olenkin kaupunkilaishiiri.

✏ Reppu
Kanadalaisten Jamie ja Lyndon Cormackin Herschel Supply Co. valmistaa ajattomia,  yksinkertaisen kauniita reppuja ja laukkuja. Veljekset ovat myös intohimoisia luontoihmisiä ja valokuvaajia: Herschelin Well Travelled -sivu kokoaa yhteen kauniita valokuvia eri puolilta maailmaa. Herschelin reppuja myy Suomessa Helsingin Yliopistonkadun Beamhill ja Kampin keskuksen Union Five.

Kiitän Cormackin veljeksiä hyvästä hintatasosta ja intohimoisesta suhtautumisesta reppuihin.

✏ Hevonen
The Clothes Horse on muotiblogien parhaimmistoa. Sitä kirjoittaa parikymppinen  Rebecca, joka asuu Amerikan Pennsylvaniassa, ja jonka hiukset vaihtavat väriä melko usein. Hän kirjoitti juuri hyvän kirjoituksen asioiden tykkäämisestä. Rebecca on muoti-ihmiseksi fiksu, mutta joillekin tämä blogi on ehkä hitusen liian söpö.

✏ Kettu
Fennec Fox, aavikkokettu, on maailman söpöin kettu. Jopa Barack Obaman korvat jäävät koonsa puolesta kakkoseksi. Jossain päin maailmaa näitä pidetään jopa lemmikkeinä. Sähköpostita tämä poika- tai tyttöystävällesi. Hän ilahtunee.

✏ Takki
Taloussanomat kirjoittaa muodista hyvin asiallisesti. Tutustu Chesterfield-takin historiaan, ja saat arvostusta työtovereiltasi. Pelkkä hieno rannekello ei riitä.

Bisnespukeutumisesta muutama sana: Huonosti istuva tai muuten vain onneton miesten puku on mielestäni huonompi vaihtoehto kuin vaikkapa se, että saapuisit palaveriin tummissa selvedge-farkuissa ja irtotakissa.

✏ Betty
Näyttelijätär January Jones pukeutui Halloweenina hahmokseen Betty Draperiksi Mad Men -tv-sarjasta.

✏ Perse
James Perse on lempisuunnittelijani. Hih hih hii!

✏ Laulu
"En olisi uskonut, että itken niin paljon", sanoi Laura Närhi Vain elämää -ohjelmasta. No shit.

January Draper.

Hyvä perse.

Itken, sillä biisini ovat niin hyviä.

KAWS, kitsch, taide, tuote

Brian Donnelly (s. 1974), taiteilijanimeltään KAWS, on hip-hop -sukupolven ylistetyimpiä nykytaiteilijoita. Hän aloitti uransa graffittimaalarina - KAWS oli hänen taginsa - mutta on sittemmin tullut tunnetuksi sekä kirkkaista akryylimaalauksistaan että vinyylistä valmistetuista taideleluistaan, joissa esiintyvät usein tunnetut piirroshahmot. Hänen tunnetuimpiin kannattajiinsa kuuluvat sekä tuottaja Pharrell Williams että näyttelijä Seth Rogen.

Kawsbob, 2007.

KAWS on myös ajankohtainen: Hänen kaksi uusinta näyttelyään avautuivat juuri Pennsylvania Academy of Fine Artsissa ja Mary Boone Galleryssa. Lisäksi hän julkaisi juuri kotisivuillaan 24 000 dollarin arvoisen Ups and Downs -silkscreen -kokoelman. Tilasin saman tien kaksi settiä.

En siis tilannut. Mutta olisin ehkä halunnut tilata.

***

Pinocchio, 2010.

Pop-taiteilijat Andy Warhol ja Keith Haring muuttivat käsitystämme siitä, mitä taide voi olla. Jos Warhol keksi valmistuttaa Factoryssaan taideteoksistaan suuria eriä, myi Haring taas Pop Shopistaan käsin The Radiant Baby -logollaan varustettuja tuotteita: vaatteita, leluja ja printtejä.

Taiteesta ei siis tarvinnut maksaa enää omaisuuksia. Se demokratisoitui, muttei kuitenkaan halventunut.

Joku voisi kutsua tällaisia erissä valmistettuja taide-esineitä vähättelevästi krääsäksi tai kitschiksi. 

Kirjailija Milan Kunderahan sanoi tunnetusti, että "kitsch on paskan kieltämistä."

Me voimme itse antaa esineelle sen ansaitseman arvon.

***

KAWS on suunnittellut tuotteita Niken, A Bathing Apen, Comme des Garconsin, Medicom Toyn, Hennessyn, Kiehlsin, Macy's-tavaratalon, Voguen, Marc Jacobsin, Yue Min Junin ja Kanye Westin kanssa. Varmasti kuka tahansa brändiasiantuntija olisi tästä listasta tohkeissaan.

KAWS on kertonut pitävänsä näitä kollaboraatioita saman arvoisina maalaustensa ja veistostensa kanssa - kaikki ne ovat yhtä lailla peräisin hänestä itsestään.

Joten omistat sitten KAWS tai Keith Haring -paidan, -figuurin tai -maalauksen, omistat autenttisen KAWS- tai Keith Haring -teoksen. Olet osa heidän estetiikkaansa, heidän maailmaansa.

✏ Lue Papermag -lehden marraskuun numeron KAWS -juttu
(Carlo McCormick: Kaws' World - From The Streets To Tv To Fine Art Galleries, Kaws Is Everywhere)

Ups and Downs, 2013.