 |
| Hockneyn luontomaalaus. |
”Sinulla on uskallusta maalata kauniita maalauksia”, totesin kuvataiteilija Tamara Piilolalle.
Piilolan Daytime Astronomy -näyttely aukesi Galerie Forsblomissa viime perjantaina, 17. elokuuta.
Piilola maalaa suurikokoisia luontokuvia: kasveja, kantoja, lampia ja lumpeita. Maalauksissa on kaunis valo ja kirkkaita värejä.
Yhdessä teoksessa peurapariskunta tuijottaa katsojaa. Kantomaalaus kieroine juurineen taas pääsee lähelle abstraktia. Kanto on sijoitettu kuvan keskelle. Katsokaa, tässä on kanto. Puolikuolleenakin se on majesteettinen.
Piilolan näyttelyn oma suosikkimaalaukseni oli nimeltään For the Love of Science, 170 x 240 senttimetrin kokoinen vehreä, energinen kukka-asetelma. Forsblom jakoi maalauksesta isokokoista postikorttia. Ehkäpä kehystän sen seinälleni.
***
”I’m a sucker for beauty”, totesi amerikkalainen kuvataiteilija Alez Katz (s. 1927). Tämä on yksi suosikkisitaattejani.
Joillakin ihmisillä on selkeitä vaikeuksia fanittaa kauneutta. Jos teos on puhtaan kaunis, niin se saattaa olla liian vailla piilomerkityksiä, liian läsnä — liian paljas kohdattavaksi päivänvalossa.
Sekä Katzin että Piilolan taide on silmälle lempeää ja melko dekoratiivista eli koristeellista. Kumpikin käyttää väriä, eikä kumpikaan heistä maalaa täysin abstrakteja maalauksia.
Uusimmassa The New Yorker -lehdessä on pitkä juttu Katzista, jossa hän toteaa oman taiteensa olevan hieman liian aggressiivista ollakseen koristeellista. En kutsuisi Katzin taidetta aggressiiviseksi, mutta ei se nyt liian lällyäkään ole.
Katzia ei ole ikinä tunnustettu maalarina samalla tavoin kuin hänen aikalaisensa abstraktit ekspressionistit (Rothko, Pollock, De Kooning) tai sitä seuranneet poptaiteilijat (Rauschenberg, Warhol, Lichtenstein). Katz on tästä ylpeä. Hän maalaa edelleen oman visionsa mukaisesti joka päivä. Aika hyvin 90-vuotiaalta.
Katz tekee New Yorkerin jutussa eroa teknisesti taitavan sekä koristeellisesti maalaavan kuvantekijän välillä. Warhol on Katzin mielestä fantastinen kuvantekijä, mutta hänen teoksensa eivät pärjää maalauksina. Cy Twombly on samaten koristeellisten teosten luoja. Jackson Pollock on Katzin mukaan paras esimerkki hyvästä koristeellisesta maalarista. Franz Kline on taas Katzin mukaan liian energinen toimiakseen kodin seinällä pelkkänä koristeena.
Seuraavaksi Katz totesi David Hockneyn (s. 1937) olevan kuvittaja, joka oppi lopuksi maalaamaan.
Tästä pääsemmekin David Hockneyyn.
Viime lauantaina, 18. elokuuta, Taidehallissa avautui Helsingin juhlaviikkojen kunniaksi suurehko David Hockney -näyttely.
Seinillä on Hockneyn taidetta koko hänen uransa varrelta: piirroksia, figuratiivisia ja nonfiguratiivisia maalauksia, muotokuvia, uima-altaita, outoja perspektiivejä sekä iPad-maalauksia, jotka on tulostettu ja kehystetty ja naulattu seinälle.
Tuli sellainen olo, että Hockney osaa tehdä kaikkea.
***
Tamara Piilola: Daytime Astronomy
17.8.–16.9.2018
Galerie Forsblom Helsinki
Lönnrotinkatu 5 / Yrjönkatu 22
David Hockney
18.8.–18.11.2018
Helsingin Taidehalli
Nervanderinkatu 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.