 |
| Thom, hymynaama. |
(Urbaani sanakirja: propsit - kiitokset, hatunnosto, kunnianosoitukset; engl "proper respect".)
Teeman sunnuntai-illat ovat keskittyneet lähiviikkoina hyviin keikkoihin ja mielenkiintoisiin dokumentteihin. Laiskat sunnuntai-illat ovat kuin tehtyjä tällaisen laatuviihteen katsomiseen.
Viikko sitten esitetty Radioheadin The King of Limbs -keikka kaksine rumpaleineen ja iskevine synkooppeineen kuulosti mahtavalta. Solisti Thom Yorke ja kumppanit joivat rokkaamisen ohella aina välillä teetä. Uudempaa tuotantoa edustava The Daily Mail -biisi oli torvisektioineen erityisen hieno.
Eilen taas katsoin suurella mielenkiinnolla Martin Scorsesen ohjaaman George Harrison -dokumentin ensimmäinen osan. "Hiljaisesta beatlesta" kasvoi arvostettu lauluntekijä.
Se, miten George kuvaili hippien huumeidenkäyttöä, jumitusta ja yleistä aikaansaamattomuutta vetosi minuun syvästi. Huumeiden käyttö ei tee ihmisestä taiteilijaa.
Radiohead on minulle tämän ajan The Beatles.
***
Teema näytti viikko sitten myös Woody Allenin elokuvan Annie Hall. En ollut nähnyt sitä aikoihin.
Katsoin sitä muutaman hetken, ja muistin välittömästi, kuinka paljon se merkitsikään minulle nuorempana. En ymmärtänyt sitä ehkä täysin silloin kymmenisen vuotta sitten, mutta se kyllä kiehtoi minua aivan valtavasti.
Woodyn näyttelemä hahmo Alvy Singer puhui elämästä ja asioista hyvin kyynisesti mutta myös hyvin mielenkiintoisesti.
Viikko sitten lauantai-iltana ymmärsin jotain olennaista: Alvy Singer ei enää vain kiehdo minua.
Minä olen Alvy Singer.
***
 |
| Alvy & Annie. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.