Paul Williams elää

Paul Williams, still alive.

Laulunkirjoittaja, satunnainen näyttelijä, Oscar-voittaja, Muppettien kaveri ja Daft Punk -kollaboraattori Paul Williams on yksi suurista suosikeistani.

Williams on laulunkirjoittajana aseistariisuvan rehellinen ja ehdottoman romanttinen. Hän kirjoittaa sellaisia rakkauslauluja, joiden kuunteleminen voi aluksi hieman hävettää. 

Kyllä se siitä.

Vaikka Williamsia tituleerataan yleensä songwriteriksi, on hän ansioitunut musiikin puolella juuri sanoittajana.

Paul Williams on myös entinen päihdeongelmainen. Hän on ollut kuivilla nyt 23 vuotta.

***

Löysin Paul Williamsin tietenkin Carpentersien myötä. Muistan vanhempieni kuunnelleen heitä ollessani nuori.

Karen ja Richard Carpenterin vuoden 1971 hitti, Paulin ja Roger Nicholsin yhdessä kirjoittama Rainy Days and Mondays onkin yksi kaikkien aikojen pop-lemppareistani.

Carpentersien parhaat kappaleet syntyivätkin Paulin kynästä. I Won't Last a Day Without You, We've Only Just Begun ja Let Me Be The One ovat täydellisen siirappista, hyvää ja loistavaa amerikkalaista pop-musiikkia.

Näiden biisien kuunteleminen vaatii siis hyvän ja vahvan itsetunnon, sillä meitä soft rock -diggareita tullaan mollaamaan ikuisesti.

Raskas on viitta, jota me Carpenters-fanit kannamme. Meitä ilkutaan. Meitä kutsutaan nössöiksi. Meille nauretaan. 

Me saamme kärsiä.

Jopa ystävät saattavat kääntyä meitä ylimelodisen ja -harmonisen musiikin kannattajia vastaan. 

Mutta onneksi me kestämme, sillä Paul on puolellamme.

Day after day, I must face a world of strangers
Where I don't belong, I'm not that strong
It's nice to know that there's someone I can turn to
Who will always care, you're always there

***

Paul Williams on siis tuottanut kaunista materiaalia muille artisteille ― mutta hänen oma tuotantonsa vasta herkkää onkin. 

Paul ei ole teknisesti loistava laulaja ― eikä hänen tarvitsekaan olla, sillä The Voice of Finland voi painua mummolaan ― mutta tunnetasolla hän pesee kenet tahansa. Hänen väräjävä äänensä on vakuuttava. 

Mitä tahansa Paul Williams laulaakin, niin minä uskon häntä. Paul on Ihminen.

Jo hänen ensimmäinen levynsä Someday Man (1970) täyttää klassisen pop-musiikin kriteerit. 

Vaikka sen kappaleet eivät olleet vielä niin hyviä kuin ne tulivat myöhemmin olemaan, on levy esimerkiksi sovitettu melko täydellisesti pianoineen, jousineen ja torvineen. Nimikkobiisi Someday Man on juhlavan mahtipontinen ja kaunis balladi I Know You saa miehen kyyneliin.

Someday Man löytyy Spotifysta ― mutta Paulin muita levyjä ei löydy, mikä on sääli.

***

Amerikkalainen elokuvaohjaaja Stephen Kessler fanitti Paul Williamsia lapsesta pitäen ― ja luuli tämän jo kuolleen. Mutta kun Kessler aikoi tilata Amazonilta Williamsin levyn, selvisi hänelle sattumalta, että Paul Williams on elossa.

Syntyi dokumenttielokuva Paul Williams Still Alive. Se on aika loistava tarina miehestä, joka on käynyt elämässään läpi ison kasan vaikeuksia ― ja selvinnyt lopulta voittajana, kyynistymättä.

Dokumentti kertoo tosin enemmän Stephen Kessleristä kuin Paul Williamsista. Suosittelen sitä silti.

Varokaa päihteitä ja julkisuutta.

***

Pankki tilasi Roger Nicholsilta ja Paul Williamsilta biisin, jota se voisi käyttää televisomainoksessaan.

Parivaljakolle annettiin kymmenen päivää aikaa, ja kymmenentenä päivänä ― deadline! ― syntyi biisi nimeltään We've Only Just Begun.

Richard Carpenter sattui kuulemaan sen televisiosta. Biisistä tuli hitti, ja sen nuotinnusta myytiin miljoona kappaletta.

***

Tämä sukupolvi tietää Paul Williamsin Daft Punkin robottien ansiosta.

Random Access Memories -levyllä on nimittäin kappale nimeltään Touch. Sen kirjoitti Paul Williams.

Nile Rodgers, Paul Williams, A Robot.

Kuolema vei heidätkin

Thanks, Gordon.

Hyvää juhannusta!

Vaikka juhlimme keskikesän, valon ja Heinekenin juhlaa, koputtelee kuolema silti aina oven takana.

Elokuvaaja Gordon Willis, jazzpianisti Horace Silver ja laulunkirjoittaja Gerry Goffin ovat poistuneet keskuudestamme.

An Expensive Polyester Jacket fanittaa edelleen heitä jokaista.

Kiitos Gordon, Horace ja Gerry!

Hyvästi, ystävät!

***

✏︎ Gordon Willis Remembered: A Look Through His Greatest Hits (Empire)
Gordon Willis kuvasi tunnetusti Francis Ford Coppolan Kummisedät sekä Woody Allenin Annie Hallin, Interiorsin ja Manhattanin. Minulla on juuri se Manhattanin elokuvajuliste seinälläni, jossa Woody ja Diane Keaton istuvat Queensboro Bridgen vieressä. Interiors on myös yksi suosikkielokuvistani. Gordon Willis oli kuollessaan 82-vuotias.

✏︎ Horace Silver, 85, Master of Earthy Jazz, Is Dead (The New York Times)
Horace Silver oli tanssittavan hard-bopin ja soul-jazzin mestareita. Olen kuunnellut hänen klassikkolevyjään Song For My Father ja Serenade To A Soul Sister. Psychedelic Sally -biisi on hyvin vetävä. Saksofonisti Timo Lassy on myöntänyt Silverin yhdeksi suurista idoleistaan. Horace Silver oli kuollessaan 85-vuotias.

✏︎ Gerry Goffin, Prolific Songwriter, Has Died (Pitchfork)
Gerry Goffin sanoitti lukuisia klassikkostatuksen saavuttaneita pop-biisejä. Hän oli naimisissa pianisti ja säveltäjä Carole Kingin kanssa. He kirjoittivat yhdessä mm. Aretha Franklinin äänittämän kappaleen (You Make Me Feel Like) A Natural Woman. Goffinin kirjoittamat biisit ovat mukavan viattomia ja arkielämää heijastelevia. Gerry Goffin oli kuollessaan 75-vuotias.

Goodbye.

Esa-Pekka Salonen x Apple iPad Air

Johtotehtävissä.

Yhteistyössä on voimaa. 

Kun kaksi tekijää yhdistää voimansa, syntyy synteesi tai synergiaa  ― tai sietämättömän ylihehkutettua tuubaa.

Moderni merkintätapa yhteistyölle ― eli collabolle (eng. collaboration, yhteistyö) ― on pieni x-kirjain tekijöiden nimien välissä.

Esimerkkinä:

John x An Expensive Polyester Jacket x Google Blogger

tai 

Supreme x Comme des Garçons x Harold Hunter

Tosin pahimmillaan tällaisessa kollaboraatiossa kumpikaan osapuoli ei yritä parastaan, vaan nojaa vain laiskasti toiseen ― olettaen tämän tekevän ns. heavy liftingin. Lopputulos on tällöin vähemmän kuin osiensa summa.

Parhaimmillaan yhteistyö taas synnyttää jotain uutta ja freesiä.

***

Nyt elektroniikkayhtiö Apple ja Suomen tunnetuin kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ovat lyöttäytyneet yhteen ja luoneet yhdessä hienon iPad Air -mainoskampanjan. 

Jos minä ohjaisin joskus mainoskampanjan, niin haluaisin sen näyttävän juuri tältä.

Esa-Pekka kertoo vangitsevansa ensimmäiset impulssiajatuksensa iPadille jatkokehitystä varten. Hän pimputtelee virtuaalipianon koskettimia, ja iPad nuotittaa automaattisesti jokaisen iskun.

Tästä kampanjasta ja näistä videoista saa sellaisen kuvan, että E-P todella ehkä jopa joskus käyttää iPadiaan.

Collabo on tässä tapauksessa siis edes jollakin tapaa rehellisellä pohjalla. Molemmat osapuolet uskovat yhteistyön voimaan ja itse tuotteeseen.

Mutta kun esimerkiksi perunalastumerkki sponsoroi kumparelaskijaa, puhutaan hieman toisentyyppisistä yhteistyökuvioista.

***

En tunne Esa-Pekkaa ihmisenä tai orkesterinjohtajana kamalan hyvin, mutta tiedän hänen johtaneen paljon suosikkisäveltäjiäni kuten Maurice Ravelia, Claude Debussya sekä elokuvasäveltäjä Bernard Herrmannia. 

Pidän siitä, että hän kykenee esittämään myös elokuvamusiikkia eurooppalaisen taidemusiikin rinnalla. Pidän myös hänen twiiteistään.

***

Yritän itsekin leikkiä säveltäjää, mutta toisin kuin Esa-Pekka, olen pitänyt pianon ja kaikenlaisen apuelektroniikan tiukasti erossa toisistaan. 

Perusteeni tälle erottelulle on seuraava: iPad voi kaatua, piano ei. Pianoon voi luottaa, härpäkkeeseen ei.

***

“Prejudice is the biggest problem in terms of classical music. There is this idea that it’s something for old people. You have to behave in a certain way, you have to wear certain types of clothes, you have to be kind of hopelessly boring. And none of this is true.” 
- Esa-Pekka Salonen

☞ Esa-Pekka Salonen Orchestrates A New Sound

Esa-Pekka johtaa, muut vikisevät.