maanantai 6. huhtikuuta 2015

Viini on kulttuuria ja viini on hyvää

Alexander Paynen ohjaama loistava leffa Sideways täytti äskettäin 10 vuotta. Siinä juodaan paljon viiniä, ja se on yksi suosikkielokuvistani.

Sideways on genreltään draamakomedia, mutta se tuntuu joka katselukerralla aina vain dramaattisemmalta ja surullisemmalta. Nuorena nauratti enemmän.

Ikä tuo perspektiiviä, ja Paul Giamattin esittämän Milesin pettymykset tuntuvat 30-vuotiaan katsojan mielestä huomattavasti karvaammilta kuin 20-vuotiaan (täytin äskettäin 30 vuotta).

Myös elokuvassa fiilisteltyyn Pinot noir -rypäleeseen voi pettyä. Shiraz on kuin mehua sen rinnalla — ja mitä vikaa on mehussa? Ei mitään.

Sidewaysissa on monta ikonista kohtausta (Miles juo viiniä sylkykupista; Miles soittaa päihtyneenä ex-vaimolleen; Miles ei suostu juomaan Merlot-rypäleestä tehtyä viiniä), mutta yksi hienoimmista ja pateettisimmista on Milesin pitämä harras monologi viinin historiasta, kauneudesta ja upeudesta.

Miles ja hänen ihastuksensa Maya hyppäävät monologin jälkeen autoon ja ajavat yöhön — ja juuri tällöin kuulemme Claus Ogermanin säveltämän ja pianisti Bill Evansin soittaman Symbiosis-teoksen kauniin largo-osion, joka saa minut kauneudellaan aina itkun partaalle — ainakin muutaman viinilasillisen jälkeen. 

Kun näin Sidewaysin ensimmäistä kertaa ja huomasin Alexander Paynen käyttäneen Bill Evansin musiikkia, tiesin, että me ajattelemme samalla tavalla, ja että tämä ohjaaja ymmärtää minua, musiikkia, elokuvaa, draamaa, elämää ja viinejä. Tunsin vahvaa merkityksellisyyttä.

Mietin toki myös, että mitä jos kaikki tämä onkin vain sattumaa.

Symbiosis on jazzia ja klassista musiikkia yhdistelleen third stream -liikkeen onnistuneempia teoksia. Jazzin ja klassisen sekoittaminen johtaa yleensä vesittyneeseen lopputulokseen, mutta Sidewaysin tapa yhdistää draamaa ja komediaa on onnistunut, sillä elämä on draamaa ja komediaa, ja draaman jälkeen komedia naurattaa aina enemmän, sillä ihmisellä on käsittämätön kyky kääntää traaginen huumoriksi.

Ps. Olen juuri Saksassa siskoni ja hänen miehensä luona. Silvaner-rypälettä voisi kuvailla light-Rieslingiksi.

Miles & Jack. Sideways, 2004.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.