maanantai 13. tammikuuta 2014

Jäätelötötterötatuointi naamassa

Damien Hirst, Spot paintings.
Osallistuin viime perjantaina Kristian Södergårdin Free Guwop -näyttelyn avajaisiin Kallion KalleriassaVaikka Södergårdin taiteessa on vaikutteita pop- ja katukulttuurista, hän huomautti, että hänen taiteensa ei ole kuitenkaan niin kutsuttua katutaidetta, street artia.

Guwop koostui maalauksista, sekateknisistä töistä ja installaatioista ja sen teemoina olivat DIY, hip-hop, sosiaaliset erot, vankilaelämä, kitsch ja ala- ja vaihtoehtokulttuurit.

Hip-hop oli ennen vaihtoehtokulttuuria. Jos ennen räpättiin siitä, mitä ei ole, niin nykyään räpätään siitä, mitä on. Siis nykyään rahaa on.

Mutta ehkä oikeanlainen hip-hop voi edelleenkin olla oikeasti legitiimi vaihtoehto ja kulttuuri. Mutta mistä tätä aitoa tavaraa oikein löytää? Se pitää selvittää itse.

Sini Sabotage ei ole ala- tai vaihtoehtokulttuuria, vaan valtakulttuuria.

***

Tärkein teema Kristian Södergårdin taiteessa - ja kaikessa taiteessa yleisesti - on kuitenkin se, että ihminen kokee välttämättömäksi halun ilmaista itseään. Vaihtoehto tälle itsensä ilmaisulle on se, että ei ilmaise itseään, ja joillekin ihmisille tätä vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Luova ihminen ei vain ajattele luovasti, vaan hän nimenomaan luo konkreettisia asioita.

***

On tärkeää, että ihminen voi katsoa maailmaa esimerkiksi taiteen kautta, on hän sitten taiteilija tai "vain" taiteen harrastaja.

Tosin maailmaa voi tulkita muidenkin harrastusten kuin vain taiteen kautta. Kunhan ihmisellä vain on jotain, josta hän saa näkökulmaa asioihin. Nuorempana saatoin olla melko ankara ja väheksyä joitakin harrastelajeja - tai vaihtoehtoisesti taas korostaa joidenkin muiden harrasteiden arvoa - aivan kuin toinen tekeminen olisi toista parempaa. Nykyään yritän olla ajattelematta näin, sillä ymmärrän, että kunhan ihminen löytää edes jotain merkityksellistä elämäänsä, asiat ovat jo aika hyvin.

Olen tavannut ihmisiä, joilla ei ole elämässään lainkaan harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, eikä heillä täten ole näkökulmaa oikein mihinkään: ei maailmaan, politiikkaan, taiteeseen...

Olen kiitollinen niistä laseista, joiden läpi katson, näen ja koen.

***

Tekemisen, lajin tai harrastuksen on hyvä olla sellainen, jossa voi kehittyä läpi elämän. Näin tylsyys ei pääse ikinä iskemään.

Pianisti kokee ja kuvaa elämäänsä ehkä värin ja rytmin kautta; mikroautoilija tai lintubongari kokee ja kuvaa elämäänsä toisin.

Ja uskokaa tai älkää, jokin aluksi hyvin pieneltäkin tuntuva asia voi antaa elämään ihan uskomattoman paljon perspektiiviä.

***

Näin näyttelyn avajaisissa kekseliään ja virkistävän taiteen lisäksi useita vanhoja ystäviäni. Puhuimme taiteesta ja vaihdoimme kuulumisia.

Aivan kuin taiteilija itse, mekin yritimme kuvata elämäämme ja kokemuksiamme: Mitä me olemme tehneet lähivuosina, ja miltä nämä asiat ovat mahdollisesti tuntuneet. 

Joskus epäonnistun yrittäessäni typistää elämäni sanoihin ja lauseisiin.

"Mä oon tota, öö, yrittäny soittaa eri instrumentteja..."

***

Nimi Guwop viittaa amerikkalaiseeen rap-artisti Gucci Maneen, joka on ollut useaan otteeseen vankilassa, vieroituksessa ja mielisairaalassa, ja jolla oli naamassaan ennen jäätelötötterötatuointiSiinäpä lause, jota en koskaan uskonut kirjoittavani.

"Everybody wants to know why I got the tattoo, did it hurt, what it means." “I just tell them it’s my trademark. It represents being the coldest in the game." - Gucci Mane

***

Kristian Södergård: Free Guwop
Kalleria (Kaarlenkatu 10, Kallio, Helsinki)
10.-31.1.2014 
Ti-su klo 12.00-18.00
Ilmainen sisäänpääsy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.