Nuhainen elokuvaviikonloppu

Olemme olleet nuhaisia perjantaista lähtien. Mitään ei ole saatu aikaan.

Katsoin tosin viikonloppuna kahdeksan elokuvaa.

Leo, valmiina huutamaan.

✏ The Thomas Crown Affair 
Steve McQueen, the king of cool. Tässäkin elokuvassa hän ajaa autolla kovaa. Hieno score Lalo Schifriniltä. Hänen tunnetuin elokuvasävelensä on Mission: Impossible -tv-sarjan teema. Michel Legrand sävelsi Thomas Crownin tunnuslaulun The Windmills of Your Mind. Legrandin hienoin sävellys on kuitenkin mielestäni balladi What Are You Doing The Rest of Your Life? McQueen oli tyylikäs mies; maskuliininen, muttei kuitenkaan liian äijä.

✏ The Green Hornet 
Koomikko Seth Rogenilla on paras nauru. Hornet ei kiinnostanut kamalasti, mutta katsoin sen silti, sillä ohjaajana toimi ranskalainen ihmelapsi Michel Gondry. Gondry on ohjannut kuuluisasti vaikka mitä, esimerkiksi musiikkivideoita Björkille ja palkitun tv-spotin Levikselle. Eternal Sunshine of the Spotless Mind on viimeisen vuosikymmenen parhaita elokuvia.

✏ The Perks of Being a Wallflower 
John Hughes kuvasi teinien elämää taitavasti muiden muassa The Breakfast Club- ja Ferris Bueller's Day Off -elokuvissa. Ennen kuolemaansa hän kirjoitti tähänkin elokuvaan käsikirjoituksen Stephen Chboskyn kirjan pohjalta. Lopulta Chbosky ohjasi Wallflowerin itse. Yllättävänkin syviä teemoja. Mukana Harry Potter- ja The Bling Ring -elokuvista tuttu Emma Watson.

✏ The Great Gatsby 
En osaa sanoa, oliko Gatsby ylipitkä melodraama vai Moët & Chandon -sampanjamainos.  Se oli kuitenkin parempi kuin luulin. Uskomaton production design ja puvustus.

✏ Cool Hand Luke 
Elokuvalla on loistava suomenkielinen nimi: Lannistumaton Luke. Pääosassa Paul Newman. Luke ei sopeudu armeijaan eikä vankilaan ja syö samalla 50 kananmunaa. Samastuin hahmoon vahvasti.

✏ Coming to America 
Myös Eddie Murphylla on yksi parhaita nauruja! Tässä elokuvassa pohdittiin järjestetyn avioliiton ja tosirakkauden eroa. Ihanan viatonta huumoria, vaikkakin Murphy oli aikanaan oikea rääväsuu. Prinssi Akeemin jalkojen juureen ripotellaan aina ruusunlehtiä, meni hän minne tahansa.

✏ Ai Weiwei: Never Sorry 
Ai Weiwei on kiinalainen taiteilija ja aktivisti, joka tasaisesti kritisoi ja ärsyttää Kiinan kommunistihallintoa - ja ihan syystä. Tämä on sellainen dokumentti, joka saa katsojan vihaiseksi kaikista maailman vääryyksistä. Weiwei on inspiroiva ja rohkea ihminen, ja toivon hänelle ja Kiinalle pelkkää hyvää.

✏ Rear Window 
Alfred Hitchcockin klassikko tuli telkkarista lauantai-iltana. Se on klassikkostatuksensa lisäksi myös hyvä elokuva. Lavastus on käsittämätön. Grace Kelly on upea. Uskon myös, että James Stewart oli Hollywoodin mukavin mies. Elokuvassa esiintyvän pianisti/säveltäjän huoneisto on jonkinlainen fantasia-asuntoni. Uuden näkökulman leffaan tuo tämä Jeff Desomin video.

Jimmy, Grace & Hitch.

L.B. & Lisa.

Yritän nähdä kaikki vähänkään hyvät elokuvat.

The New Yorker -lehden legendaarinen elokuvakriitikko Pauline Kael kirjoitti elokuvista osuvasti: "The movies are so rarely great art, that if we cannot appreciate great trash, we should not go at all."