Kiltteys on taikaa

"Hamster on a piano..."

Rakas siskoni ja hänen miehensä ovat tilausvideopalvelu Netflixin kovaäänisiä kannattajia. Netflix toimii kaikilla alustoilla; telkkarin lisäksi siis esimerkiksi läppäreissä, tableteissa ja älypuhelimissa. Sillä voi katsoa rajattomasti uusia ja vanhoja tv-sarjoja, leffoja, stand-up -spesiaaleja ja dokumentteja, ja se maksaa alle kympin kuussa.

Netflix myös ihan oikeasti toimii, sekä ideoiltaan että teknisesti. Sen käyttöliittymä on selkeä ja fiksu. Jos haluat jatkaa Star Trekkiä pöntöllä iPadilta, se muistaa mihin kohtaan jäit. Kapteeni Picard ei uskoisi silmiään.

Mullistavin juttu Netflixin toiminnassa on kuitenkin ehkä se, että se on tuottanut itse omia, kehuttuja ja palkittuja tv-sarjoja. Se on siis ohittanut tavalliseksi totutun bisnesmallin, ja tehnyt asioita omalla tavallaan, aivan kuten Applen iTunes teki kymmenisen vuotta sitten.

Lähivuosina Spotify on tosin ohittanut iTunesin. Saa nähdä, miten Applen uusi iTunes Radio tulee toimimaan.

Hannah & Derek.

Ostan kyllä edelleen suosikkileffani ja -levyni fyysisesti. On fiksua, että nykyään vinyylilevyn mukana tulee melkein aina mp3-latauskoodi.

Muistan, kun odotimme Lost-sarjan jaksoja Suomen telkkariin aina kuukausia ja vuosia. Se oli piinaavaa, kamalaa, hirveää. Mutta nyt, kun Netflix julkaisee tv- sarjastaan uuden jakson, on se välittömästi katsottavissa kaikissa Netflix-maissa. Tämä tarkoittaa yhtenäiskulttuurin paluuta tv:n katsomisessa. 

Ei tarvitse vältellä enää neuroottisesti spoilereita, kuten teimme Lostin kanssa vuosia sitten.

Netflix on telkkarin tulevaisuus! Ei, viihteen tulevaisuus!

***

Ricky Gervais on aikamme suuria koomikoita, eikä vain fyysisesti. Eh...

The Office on yksi ikisuosikeistani. Myös Extras oli hyvä. David Brent on legendaarinen.

Ricky ei aloittanut stand-up -koomikkona kuten tv:n komedianäyttelijät yleensä, mutta hän on tehnyt myöhemmiten myös jonkin verran stand-up -komediakiertueita ja -spesiaaleja. Mutta parasta ovat juuri Rickyn ja hänen käsikirjoitus- ja ohjaajakumppaninsa Stephen Merchantin kanssa yhdessä tehdyt produktiot. He ovat hyvä duo, ja Stephen on myös itse hauska ja osaava koomikko.

The Office, BBC, 2005.

Netflixin uusin tuotanto on kuitenkin Rickyn yksin ohjaama ja kirjoittama Derek, joka on saanut paljon huomiota lähiviikkoina. Ricky esittää siinä hieman yksinkertaista mutta sitäkin hyväsydämisempää Derek Noakesia, joka työskentelee vanhainkodissa avustajana.

Kun koomikko esittää tällaista yksinkertaista hahmoa, ihmiset automaattisesti kauhistuvat. Sen on oltava rienausta, täysin väärin ja kiellettyä!

Moni kriitikko oletti heti, että Derek on vammainen, ja että Ricky Gervais tekee pilaa vammaisista. Mutta Gervais kielsi tämän jyrkästi ja sanoi Derekin olevan vain erilainen, ehkä hieman hidas. Hän kertoi Derekin perustuvan niihin ihmisiin, jotka ovat yhteiskunnassamme erinäisistä syistä hyljeksittyjä - nörttejä, yksineläjiä, alisuorittajia.

Dickhead, kokoomusnuori Saul Schubak kutsui ehkä juuri tämän tyyppisiä ihmisiä kuuluisasti heikommaksi aineeksi. Häpeä, Saul. Puistattavaa käytöstä keneltä tahansa, mutta että vielä poliitikonalulta.

Derek & lällyt.

Derekiä on syytetty myös liiasta sentimentaalisuudesta, mutta tiedän Rickyn kieltäytyneen useista rahakkaista Hollywood-produktioista, jotta hän voisi tehdä näitä omia juttujaan. Hän on myös kertonut suuren osan perheestään työskentelevän hoitoalalla.

Olin kuitenkin itsekin yllättänyt siitä, kuinka lämpimän kuvan Gervais maalaa Derekistä. Derekiä pilkataan, koska hän on hieman hölmö, aivan liian kiltti ja erittäin naiivi. Mutta  Derek sanoo itse, että on tärkeämpää olla kiltti kuin nokkela tai hyvännäköinen.

Se, että Gervais haluaa kuvata tällaisia hieman onnettomia tapauksia lämmöllä, on ihana asia. Hän todella on heikompien puolella, enkä voi ymmärtää, kuinka joku voi kyynisesti ajatella, että hän nauraa vammaisille. Nauraako joku heille todella?

***

Kirjoitin Derekistä, koska sen kaikki seitsemän jaksoa olivat hyviä, hauskoja ja koskettavia, mutta myös siksi, että se on täysin vastakkainen viime päivien uutisaiheille.

Tällä viikolla on nimittäin kirjoitettu paljon poliittisesti oikealla olevista ihmisistä: Kokoomuksen nuorten liiton kärkkäistä poliitikonaluista ja miljonääri Björn "Nalle" Wahlroosista. Uusliberaali markkinatalous ja vahvojen ihmisten pärjäämisen korostaminen on muodissa. 

Tietynlainen kovuus ja itsekkyys leviää kuin appelsiinimehu MacBookin päälle.

Jani Kaaro kirjoitti Helsingin Sanomiin viime tiistaina aiheesta hyvän kolumnin Köyhyys on aivoja syövä loinen. Suosittelen sitä - sekä tietenkin Derekiä.