Viehättävä analoginen

Orla Kiely Spring-Summer 2011. Kuva: Venetia Scott.

Interview Magazine heräsi kuolleista, Monocle tekee hyviä podcasteja, Venetia Scottin valokuvissa on maaginen tunnelma ja printtimedia tuntuu hyvältä kädessä.

Koti-ilta. Minulla ei ole jaloissani housuja, vaan pitkät kalsarit. Tunnen syvää tyytyväisyyttä kotini siisteystason, järjestyksen ja tunnelman suhteen. Hesarin kulttuuriosioita on kertynyt lattialle pieni pino. Luen ne pois huomenna.

Kohta 50 vuotta täyttävä Interview Magazine lopetettiin viime vuoden keväänä, mutta se palasi kuolleista jo syksyn tullen. Uusimman lehden kannessa on näyttelijä Cate Blanchett. Valokuvaaja ja stylisti Venetia Scott otti kuvat.

Edward Enningful nimitettiin British Voguen päätoimittajaksi huhtikuussa 2017. Hän teki fiksusti palkatessaan Scottin lehden fashion directorin rooliin.

British Vogue on kukoistanut näiden kahden luovan ihmisen alaisuudessa. Pidän erityisesti Scottin stailaamista retrotyylisistä valokuvaeditoriaaleista, joita on jo vuosien ajan voinut nähdä muun muassa mainioissa Muse- ja Self Service -kulttimuotilehdissä. 

Scottin kuvat näyttävät siltä, kuin ne olisi otettu filmille 1970-luvulla. Hän ei kuvaa lähes koskaan studiossa. Mallien ja näyttelijöiden taustalla on usein kasvillisuutta, tiikkihuonekaluja ja kaunista arkkitehtuuria.

Jos pidät valokuvauksesta ja kauniista kuvista, suosittelen selaamaan brittivogueta seuraavan Prismavierailun ohessa. Väitän samalla, että Prisman lehtiosasto on laajempi ja parempi kuin Akateemisen kirjakaupan vastaava. How are the mighty fallen! Onneksi meillä on Nide.

Kuuntelin äsken Monoclen The Stack -podcastia, joka keskittyy printtimediaan. Aiheina olivat edellämainittu Interview, British Voguen kirjajulkaisut sekä vuonna 2017 perustettu Homesick Magazine.

Homesick on ”an archival magazine”, kulttuurilehti, jonka arkistotyyppistä sisältöä ei löydy Internetistä. Tästä pääsemmekin analogiseen maailmaan, jota Homesick ylpeänä edustaa.

“Despite we’re sitting here on an internet radio station, we’re fascinated with the analogue”, totesi Monoclen The Stack -podcastin toimittaja Tom Edwards.

Monocle alkoi kehittää verrattain myöhään nettipuoltaan. Kuukausittainen printtijulkaisu on heidän lippulaivansa, ja netti tulee kakkosena. Tosin nykyään Monocle tekee valtavasti laadukasta podcast- ja videosisältöä sivuilleen.

Pidän Monoclen analogisesta lehtiversiosta. Se on kaunis ja kompakti ja sen haluaa arkistoida kirjahyllyyn muiden Monoclen numeroiden jatkeeksi.

Isäni sanoi, että lehdet menevät kyllä sähköisenä, mutta kirjat hän kuluttaa edelleen paperiversioina. Minulle tulee edelleen paperinen Helsingin Sanomat, ja ostan varsinkin ulkomailta mielenkiintoisia taidelehtiä.

Kirjat ovat sitten ihan toinen juttu. Niiden täytyy olla paperia, eikä niiden paperista kauneutta voi liialti ylistää.

Suosimieni kahvipöytäkirjojen kustantajien aatelistoon kuuluvat ainakin seuraavat: Abrams Books, Chronicle Books, Gestalten, Phaidon, Rizzoli, Taschen ja Thames & Hudson.

Vaalin siis kauniita kirjoja ja lehtiä. Olen ehdottomasti “fascinated with the analogue”, kuten Edwards totesi loistavassa podcastissaan. Analoginen kirja on... todellinen. Se tuntuu hyvältä kädessä ja sen ääreen on helppo palata vuosienkin jälkeen.

Post scriptum: Monocle julkaisi Travel Guide-kirjasarjassaan joulun alla Helsinki-oppaan, jossa kerrotaan kaikki stadin parhaat paikat, museot, hotellit, kaupat ja ravintolat.

Post post scriptum: Monoclen perustaja ja päätoimittaja Tyler Brûlé on Suomi-fani. Myös hän on parjannut Akateemista kirjakauppaa.

Post post post scriptum: Tiesitkö, että Helsingin Yrjönkadulla sijaitsevassa St. George -hotellissa on pieni Monocle-kauppa?

Lopuksi lisää Venetia Scottin upeita kuvia!