 |
| Kuka olet? |
Jos joku eroaa kirkosta, toteaa hän yleensä heti perään, että okei, unohdetaan ne kirkkohäät ja se Kirkko & kaupunki -lehti - kyllä me pärjätään ilmankin.
K&k pyörii kirkollisverorahoilla. Jokainen, joka kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, saa sen postiluukustaan viikottain.
Lehti tekee luterilaisesta uskosta dynaamisen. Usko kehittyy koko ajan. Uskomisen tavat ovat alati muutoksessa.
Mutta totta, sanoihan Paavalikin kuuluisasti, että meidän tulisi koetella kaikkea ja pitää se mikä on hyvää.
Se on hyvin sanottu, ja se pätee ihan kaikkeen. Kuten vaikkapa eri makuihin. Söin kerran porkkanan ja join heti perään kupin kahvia. Tämä oli pahin mahdollinen makuyhdistelmä.
***
Kirkko & kaupunki -lehden otsikko 4. syyskuuta 2013: Juoksu on monelle tapa rukoilla. Tämä saattaa kuulostaa viisastelulta, ja ehkä se sitä onkin, mutta minulle opetettiin nuorena, että paras tapa rukoilla on rukoilla.
Teksti oli tosin ihan hyvä, jossa juoksija Timo Vuorela kertoi seuraavaa: "Vaikka arjessa ei tulisi spontaanisti rukoiltua, juostessa tavoitan sellaisen tilan, jossa rukous kumpuaa sisältäni itsestään."
K&k tuo siis uusia näkökulmia luterilaiseen, arkipäiväiseen uskoon. Juoksu on rukousta. Hot jooga on rukousta. Bachin jouluoratiossa voi kokea pyhyyden tuntemuksia, vaikkei uskoisikaan Jeesukseen tai niin kuin Raamattu opettaa.
Uskonnosta annetaan sellainen kuva, että se ei ole ikinä valmis - eikä se tavallaan olekaan, mutta tavallaan on. Jos uskoo, niin paras rukoilu on rukoilua. Kirkko & kaupunki tekee rukouksesta ja uskosta jonkinlaisen kuntosalin, jossa treeniohjelmaan tarvitaan aika ajoin muutosta, jottei uskova vain kyllästyisi kuoliaaksi crosstrainerillaan.
***
Parasta Kirkossa & kaupungissa on kuitenkin mielestäni kristillisen armahtava näkökulma vaikkapa työssäjaksamiseen tai johtamiseen, joita se voi lähestyä esimerkiksi armon ja anteeksiannon kautta. Nämä ovat arvokkaita vaikkakin melko epämuodikkaista näkökulmia nykyihmisen moderniin elämään.
Yleinen ymmärrystä tavoitteleva asenne on suositeltavaa. Me kaikki tarvitsemme armoa!
***
Nelosella alkoi eilen Jari Sarasvuon uusi talkshow, Sarasvuo.
Sarasvuohan teki viime keväänä radioon Yle Puheelle 21-osaisen ohjelmasarjan, jossa hän puhui kaikesta (mutta lähinnä työnteosta).
Sarasvuon mukaan armo on johtamisinnovaatioiden ässä. Lähetyksissä vilisi kristinuskon tematiikkaa, mutta Jarin jutuissa esiintyivät Jeesuksen ja Antti Kylläisen lisäksi myös Sokrates ja Platon.
En ole kuunnellut vielä kaikkia jaksoja. Ne löytyvät muuten myös ilmaisina podcasteina Applen iTunesista.
Sarasvuo esitti Radio-ohjelmassaan itsensä hyvin usein vajavaisena ja erehtyväisenä. Hän koki kauhun tunteita ennen lähetystä ja mainitsi usein, että moni on häntä paremmin perillä käsiteltävistä aiheista. Armo ja ymmärrys toistuivat aiheina alati.
Hyvin moni pitää Sarasvuota ärsyttävänä. Mutta vaikka hänellä on mielipiteitä, on hän selkeästi etsijä, eikä hän tyydy vain yhteen selitysmalliin.
Olen aina pitänyt hänen halukkuudestaan keskustella.
***
Eilinen talk-show keskittyi olennaiseen: keskusteluun. Ohjelmassa ei ollut bändiä, sketsejä tai inserttejä. Sarasvuo vain puhui vieraidensa kanssa. Pidän tällaisesta minimalistisesta lähestymistavasta.
No bullshit needed.
Lopussa haastateltuja nuoria poliitikkoja, Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koskea ja vasemmistoaktiivi Dan Koivulaaksoa Sarasvuo tosin haastoi melko oudolla tavalla. Pahin hetki oli se, kun Danin piti katsoa Susannaa ja kertoa mitä mieltä hän oli. "Onhan se hyvännäkönen", vastasi pöllämystynyt Dan.
Pidän siitä, että haastateltavista haetaan jotain reaktiota. Enkä tarkoita mitään liiallista provokaatiota, vaan aiheessa pysymistä ja sen mahdollista kyseenalaistamista.
Parasta oli, kun Sarasvuo kysyi Susanna Koskelta mitä mieltä hän oli siitä, että Kokoomusnuoret haluaisivat tavoiteohjelmassaan poistaa lain kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Koski kertoi olevansa tästä eri mieltä puolueensa kanssa ja kuittasi asian sillä, että hänet valittiin Kokoomusnuorten johtoon tavoiteohjelman valmiiksi saamisen jälkeen.
Järkyttävää, että joku voi edustaa jotain, mikä ei kuitenkaan vastaa hänen omia arvojaan.
***
Sarasvuon unelmavieras olisi kuulemma Jeesus.
Kasvoin kristillisessä kodissa.
