sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Vahva nainen

Tytöt ja pojat.
Bechdelin testi mittaa naisten roolia elokuvissa, ja siitä on keskusteltu mediassa tänä vuonna erityisen paljon.

Amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä Alison Bechdel keksi testin vuonna 1985 ilmestyneessä sarjakuvassaan. Testi kysyy yksinkertaisesti, onko elokuvassa naisia, ja puhuvatko he keskenään mistään muusta kuin miehistä.

Jos mietitte vaikkapa romanttisia komedioita, elää nainen niissä aina miehen kautta. Heidän onnensa tai epäonnensa johtuu vain ja ainoastaan miehistä.

Naisen tehtävä on saada haluamansa mies ja tämän myötä kaunis, täydellinen, täyttymyksellinen elämä. Mieshahmo antaa naishahmolle motiivin tavoitella jotain. Sarah Jessica Parkerin tai Katherin Heiglin tähdittämät elokuvat toteuttavat yleensä mielikuvituksettomasti tätä kammottavaa kaavaa.

Luin tosin juuri, että romanttinen komedia olisi kuollut.

***

Vaikka Bechdelin testin ehdot eivät aina täyttyisi, voi elokuva silti olla ihan kiva ja hyvä.


Kuningatar Beyoncé.

Nora Ephronin kirjoittama ja ohjaama romanttinen komedia Uneton Seattlessa (1993) kertoo tarinan, jossa nuori Jonah-poika soittaa jouluaattona radion psykologiohjelmaan kertoakseen masentuneesta leski-isästään Samista, jolle hän toivoisi kovasti uutta vaimoa. Myös Sam - jota näyttelee Tom Hanks - osallistuu tähän keskusteluun ja kertoo oman, sydäntäriipaisevan versionsa elämästään. Lukuisat naiset ympäri Amerikkaa kuuntelevat korva höröllä tätä radio-ohjelmaa, minkä seurauksena he menettävät sydämensä Samille ja alkavat tavoitella tätä romanttisesti.

Kokonainen kansakunta naisia siis haluaa tämän miesparan itselleen.

Mutta Meg Ryanin esittämä Annie kehittää itselleen lähes pakkomielteen Samista. Hän on täysin ihastunut Samiin, eikä millään muulla ole merkitystä.

Mielestäni Uneton on silti miellyttävä, sympaattinen elokuva. Ehkä sielunkumppanuutta on ihan oikeasti olemassa. Ehkä rakkaus joskus on hyvin, hyvin romanttista - ja ehkä vielä sekin on ihan ok ja sallittua.

***

Sinkkuelämässä Bechdelin testi ei ehkä toteudu, sillä Carrie todella elää miestensä kautta. Mutta uudempi HBO:n sarja Girls luultavasti täyttää sen asettamat ehdot.

Tässä voi nähdä jonkinlaisen sukupolvenvaihdoksen: Girlsin luoja, käsikirjoittaja ja ohjaaja Lena Dunham on fiksu, rohkea, juuri tämän sukupolven tulkiksi nostettu auteur. Girlsin tytöt ovat vähintään yhtä sekaisin kuin sinkkiksen naikkoset, mutta ovat heistä silti valovuosien päässä siinä, miten he suhtautuvat miehiin, ongelmiin ja elämään yleisesti. He ovat näistä Manhattanilla asuvista naisista huomattavasti tiedostavampia.

***

Poptähti Beyoncé julkaisi viime viikolla viidennen albuminsa.


Beyoncé on nähty aina vahvana naisena, jonka kaikesta tekemisestä ja sanomisesta johdetaan vahvoja johtopäätöksiä. Mistä Beyn musiikki kertoo? Onko se emansipoivaa? Mitä Single Ladies -tanssi viestii? Voiko nainen olla todella itsenäinen? Miksi Beyn peppu heiluu niin paljon?

Beyoncén lempinimi on Queen Bey. She's the queen, kirjoittavat hänen faninsa.

Beyoncén uutta levyä on luonnehdittu visuaaliseksi albumiksi, sillä se sisältää 14 biisin lisäksi 17 musiikkivideota.

Katsoin eilen kaikki 17 videota järjestyksessä alusta loppuun. Ne olivat visuaalisesti kekseliäitä - ja seksikkäitä. Peppu todella heilui ja asut olivat provosoivia. Mikä sitten erottaa Beyn vaikkapa Miley Cyruksesta? Molemmat tanssivat aggressiivisesti, mutta Beyoncéa pidetään aina vahvana naisena, mutta Mileya säälittävänä tyrkkynä.

Räppäri Nicki Minaj on artistina ehkä näiden kahden välissä. Siis heidän peppujensa välissä, tiukassa puristuksessa.

Beyoncé on toki laulajana virtuoosimainen. Hänen uusin levynsä on myös hänen parhaansa. Uuden levyn musiikki on melko tummasävyistä, urbaania ja kokeilevaa rhythm and bluesia. Laulut välttelevät yksinkertaista säkeistö-kertosäe -rakennetta. Ne muodostuvat enemmän erilaisista osioista. Myös tuotanto on mielikuvituksellisempaa.

Levyllä on vahvan feminististä sanomaa. Nigerialaisen kirjailijan Chimamanda Ngozi Adichien ääntä on sämplätty kappaleessa ***Flawless:

"We teach girls to shrink themselves, to make themselves smaller
We say to girls: 'You can have ambition, but not too much'
You should aim to be successful, but not too successful
Otherwise, you will threaten the man"

"Because I am female, I am expected to aspire to marriage
I am expected to make my life choices
Always keeping in mind that marriage is most important
Now, marriage can be a source of joy and love and mutual support
But why do we teach girls to aspire to marriage
And we don't teach boys the same?"

Ehkä tässä on se ero. Nainen voi olla seksikäs ja heiluttaa bootyaan, mutta samalla käyttää aivojaan ja olla oma itsenäinen yksikkönsä. Ehkä se kaikki twerkkaus ei aina olekaan tarkoitettu meille miehille.


Oh, hello.
There's no denying that.

2 kommenttia:

  1. Beyonces' new album is awesome. Strong women rule the world.

    VastaaPoista
  2. Minun on pitkään pitänyt tulla kommentoimaan tätä. Ajatukseni eivät jätä minua rauhaan.

    Mielestäni Annie on rohkea ja vahva nainen tehdessään päätöksen päättää hänelle väärältä tuntuva parisuhde. Hän päättää suhteen rehellisyyteen, kunnioittavasti kertomalla mitä hänen päässään ja sydämessään liikkuu.

    Uskon, että Annie otti Samin kohteekseen, koska se tuntui turvalliselta ja toimi hyvänä kanavana hänen käsitellessä isoja tunteita.

    Oli miten oli, Annie on mielestäni ihana ja upea. Uneton on yksi parhaista; ai kuinka monessa romkomissa nykyään ollaan noin rehellisiä?

    -Mono

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.